EP136 · Talous · 2022-05-07

Pohjoisen listautujat: Norrhydro ja LapWall | Trög, Pekkarinen | Neuvottelija 136

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Kaksi pohjoissuomalaista First North -listautujaa samassa pöydässä puoli vuotta annin jälkeen. Norrhydron Yrjö Trög ja LapWallin Jarmo Pekkarinen kertovat, miten hinta muodostui ankkurisijoittajien kautta, miksi ankkureita kerättiin varmuuden vuoksi liikaa ja miten leikkaukset ja lisämyyntioptio toimivat käytännössä: Norrhydron 8 miljoonan antiin tuli 56 miljoonaa merkintöjä ja LapWallin antiin 8,8-kertainen ylimerkintä. Mukana NorrDigin lupaus hydrauliikan sähköistymisestä, LapWallin LEKO-järjestelmä ja 70 prosentin osuus lämpimissä kattoelementeissä, Ruotsin-viennin epäonnistuminen ja se, miksi rakentaminen on 50 vuotta muita toimialoja jäljessä.

Sami Miettinen

Pohjoisen listautujat: Norrhydro ja LapWall | Trög, Pekkarinen

Tiivistelmä: Kaksi pohjoissuomalaista First North -listautujaa samassa pöydässä puoli vuotta annin jälkeen. Norrhydron Yrjö Trög ja LapWallin Jarmo Pekkarinen kertovat, miten hinta muodostui ankkurisijoittajien kautta, miksi ankkureita kerättiin varmuuden vuoksi liikaa ja miten leikkaukset ja lisämyyntioptio toimivat käytännössä. Mukana NorrDigin lupaus hydrauliikan sähköistymisestä, LapWallin LEKO-järjestelmä ja 70 prosentin osuus lämpimissä kattoelementeissä, Ruotsin-viennin epäonnistuminen ja se, miksi rakentaminen on 50 vuotta muita toimialoja jäljessä.

Lukuohje

Nauhoitus on keväältä 2022, ja siitä syntyy jakson koko asetelma: molemmat yhtiöt ovat olleet pörssissä vasta kuukausia, eikä kummallakaan ole vielä tullut ulos ensimmäistäkään tulosjulkistusta listattuna. Kolme varausta:

• Tämä ei ole sijoitusneuvontaa. Jaksossa mainitut kurssit, markkina-arvot ja tulostavoitteet ovat kevään 2022 tilanteesta ja keskustelijoiden omia. Molemmat vieraat ovat oman yhtiönsä toimitusjohtajia ja suurimpia omistajia, ja he sanovat useaan otteeseen ääneen, että pörssin säännöt rajoittavat sitä, mitä ennusteista voi puhua.
• Sidonnaisuus. Miettinen toimii Translink Corporate Financen partnerina, ja Translink avusti Norrhydron listautumisannissa. Jaksossa tämä sanotaan suoraan, ja Miettinen myös pyytää anteeksi yleisöannin pientä allokaatiota: “Anteeksi pyydän siitä pienestä allokaatiosta, mutta kädet oli sidotut.” Jakso on siis osin neuvonantajan ja asiakkaan välinen jälkipuinti, ei ulkopuolinen arvio.
• Lähde. Suomenkielinen MacWhisper-litteraatti (336 repliikkiä). Yhtiö- ja tuotenimet on tarkistettu erikseen. Yksittäiset lukuarvot kuuluvat litteraatissa epäselvästi ja ne on jätetty pois.

1. Kaksi antia puolen vuoden sisällä

Norrhydro listautui First Northiin joulukuun ensimmäisenä päivänä 2021. LapWall tuli perässä huhtikuun alkupuolella 2022, ja kaupankäynti osakkeella alkoi 8. huhtikuuta. Nauhoitushetkellä molemmilla on takanaan kirjaimellisesti alkumetrit.

Miettinen ja Trög olivat tavanneet Nasdaqin 365 päivää pörssissä -koulutuksessa, ja jakson lähtökohta on käytännöllinen: mitä kaksi tuoretta listautujaa oppi, ja mitä ne tekisivät toisin.

Kurssit ovat molemmilla listautumishinnan yläpuolella, vaikka markkina on ollut alavireinen joulukuusta lähtien:

LapWallin kurssi nousi listautumispäivänä noin 15 prosenttia. Pekkarinen suhtautuu siihen maltillisesti: kun tiedotteita ei ole vielä tullut ulos, kurssi käyttäytyy kuten pörssissä yleensä, ja kehitys seuraa sitä mitä yhtiö kertoo.

2. Norrhydro: kolme neljäsosaa nykyisyyttä, yksi neljäsosa NorrDigiä

Trög kuvaa Norrhydroa älykkään, energiatehokkaan lineaarisen liikkeenhallinnan osaajaksi. Käytännössä yhtiö tekee työkoneisiin hydraulikomponentteja ja myös sähkömekaanisia tuotteita.

Miettinen tiivistää arvostuksen tavalla, jota Trög ei kiistä. Noin 40 miljoonan euron markkina-arvosta karkeasti kolme neljäsosaa on perinteistä hydraulisylinteriliiketoimintaa ja yksi neljäsosa NorrDigin tulevaisuuden arvoa — “yhdistelmä vahvaa perinteistä konepaja-alihankintaa ja tulevaisuuden disruptiivista teknologiaa.”

NorrDigi on patentoitu järjestelmä, joka vähentää työkoneen polttoainekulutusta ja päästöjä ja mahdollistaa koneessa sähkö- tai jatkossa jopa vetykäytöt. Trögin muotoilu on suora: “Me ollaan ainoa, joka pystyy toimittamaan koneenrakentajille tulevaisuudessa globaalisti.”

Annista kerätty 8 miljoonaa euroa meni pääosin Rovaniemen uuteen tuotantolaitokseen — tarkemmin sanottuna kone- ja laiteinvestointeihin, sillä itse tehdasrakennuksen rakentaa kiinteistösijoittaja.

Asiakassegmentit

Liikevaihto jakautuu kolmeen suunnilleen yhtä suureen osaan, kukin noin 30 prosenttia:

• metsäkoneet
• maanrakennus, mukaan lukien kaivokset
• materiaalinkäsittely

Loput noin 10 prosenttia on muuta, jossa meriteollisuus on merkittävin. NorrDigi palvelee näitä kaikkia, eli se on täydentävä tuote joka segmenttiin — mistä seuraa Trögin mukaan mahdollisuus kasvattaa markkinaosuutta ja korvata kilpailijoiden tuotteita kokonaan uusilla.

3. Miksi sähkömoottori ei syrjäytä hydrauliikkaa

Yleisöesityksessä oli kysytty, eikö sähköllä toimivia liikeratkaisuja ole jo olemassa. Trögin vastaus on jakson selkein tekninen erottelu, ja se kannattaa lukea kokonaan:

Hydrauliikan etu on se, että siinä tehotiheys on todella kova — saadaan pienillä moottoreilla tuotettua merkittäviä voimia, mikä sähköpuolella ei onnistu.

Käytännössä sähkökoneessa dieselmoottori korvataan akuilla ja sähkömoottoreilla, mutta työhydrauliikka jää paikalleen, koska siellä tarvitaan isoja tehoja. Sähkömekaaniset ratkaisut soveltuvat teollisuussovelluksiin, joissa voimat ovat pienempiä.

Miettinen tarjoaa Tesla-analogian — polttomoottori vaihdetaan sähkömoottoriksi — ja Trög hyväksyy sen vain puoliksi: paineen tuottaminen onnistuu sähkömoottorilla, mutta itse vääntävää vipua on vaikea korvata.

Tästä seuraa NorrDigin kaupallinen ongelma ja lupaus yhtä aikaa. Tuote muuttaa koneen koko hydrauliikka-arkkitehtuurin, joten se onnistuu vain uuden koneen kautta ja vaatii testausjaksot. Trögin arvio suunnittelusyklistä on kahdesta viiteen vuotta valmistajasta riippuen.

Kun järjestelmä on kokonaisuus — ohjelmistoäly, venttiilistöt ja painevaraajat eli energiaa talteen ottavat akut — myös hinta muuttuu. Trögin luku on konkreettinen: jos yksittäinen sylinteri maksaa koneeseen pari kolme tuhatta euroa, järjestelmätoimituksen hinta on viisin–kymmenkertainen.

4. LapWall: LEKO, ja palikat jotka eivät ole leikkipalikoita

LapWall on pyhäntäläinen puuelementtien valmistaja, jolla on tehtaat myös Vetelissä ja Pälkäneellä. Yhtiö tunnetaan LEKO-elementointijärjestelmästä, jossa ajatuksena on, että palikoista kasataan rakennus kuin rakennus — asuntorakentamisesta liikerakentamiseen ja hoivarakentamiseen.

Nimen tarina on jakson hauskin sivujuonne. Mielleyhtymä Legoon oli tarkoituksellinen, ja patenttitoimiston tuttu sanoi Pekkariselle, ettei tavaramerkkiä saa koskaan läpi. “Mä sanoin, että yritetään” — ja rekisteröinti meni läpi, nyt melko laajasti.

Kokoluokka on pohjoinen: elementti voi olla suurimmillaan noin 24 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä, ja katto saadaan vesitiiviiksi hyvin nopeasti. Norrhydron puolella suurimmat sylinterit painavat useita tonneja ja vaativat raskaat nosturit, vaikka keskimääräinen tuote on metristä kahteen metriin ja halkaisijaltaan 80–120 milliä.

Myös LapWall-nimi syntyi kiertotietä: työnimi oli Laptek, joka oli kaupparekisterissä liian lähellä toista yritystä. Perustajien ideariihestä ja Pareto-karsinnasta valikoitui LapWall — ja taustalla vaikutti se, että veljellä oli rakennusyhtiö Lapti Oy.

5. Yrityskaupat ja 70 prosentin markkinaosuus

LapWallin kasvu kattoelementteihin on tehty kahdella liiketoimintakaupalla, ja Pekkarinen kertoo molemmista poikkeuksellisen avoimesti.

Pälkäne, helmikuu 2017. Yksikkö ostettiin Metsä Woodilta. Tausta oli tuotevalikoiman laajentaminen lämpimiin kattoelementteihin, jotka kasvoivat markkinassa voimakkaasti. Pekkarinen oli tehnyt Metsä Woodin kanssa yhteisiä projekteja muun muassa Latviassa, soitti silloiselle johtajalle ja ehdotti kauppaa suoraan. Se sopi myös myyjän strategiaan, koska yksikkö oli heillä luonteeltaan tuotekehitysyksikkö.

Veteli, viisi vuotta myöhemmin. Termaterin yksikkö oli Pekkarisen mukaan volyymiltaan Suomen toiseksi suurin elementtitehdas. Kaupan jälkeen LapWallin osuus lämpimissä kattoelementeissä on noin 70 prosenttia, ja synergiat tulevat sekä hinnoittelun että hankinnan puolelta.

Pälkäneessä kiinnosti myös tuotevalikoiman laajennus: polyesteripintainen teräsohutlevypintainen kattoelementti, jota LapWallilla ei ennestään ollut.

6. Ankkurisijoittajat ratkaisivat molemmat annit

Tämä on jakson ydin, ja se on kirjoitettu auki harvinaisen tarkasti.

Norrhydro. Anti oli 8 miljoonaa euroa. Ankkurisijoittajia kerättiin yli 6 miljoonaa euroa varmuuden vuoksi. Trögin jälkiviisaus on rehellinen: “vähän varman päälle vedettiin ainakin”, ja hän kertoo yllättyneensä siitä, miten paljon ankkureita oli kiinnostuneita. Merkintöjä tuli lopulta 56 miljoonaa euroa kahdeksan miljoonan antiin. Rakenteessa oli yksi piirre, joka tuntui Trögin sanoin radikaalilta: ankkurisijoittajia voitiin leikata 25 prosenttia alas.

LapWall. Annin koko oli 3,5 + 1,5 miljoonaa euroa, eli mukana oli lisämyyntioptio. Ankkureita oli vähemmän, mutta niitä pystyi leikkaamaan 50 prosenttia. Alkuperäinen ajatus oli mennä geopoliittisen tilanteen takia minimaalisella 10 prosentin free floatilla, mutta kun ylimerkintä oli 8,8-kertainen, lisäosakkeet kohdistettiin tietoisesti yleisöantiin.

Lopputulos oli molemmilla kansanosake. Norrhydrolle tuli noin 12 000 osakkeenomistajaa ja LapWallille yli 5 000 — Miettisen huomautus on, että tavallisessa annissa puhutaan siitä, ylittyykö 300 merkitsijän minimiraja.

Molemmat nostavat esiin paikallisuuden. Norrhydro oli ja on nauhoitushetkellä ainoa lappilainen pörssiyhtiö, ja kiinnostus Lapissa oli sen mukaista.

Mitä tekisi toisin

Trögin vastaus on täsmällinen: rahamäärä oli oikea — kahdeksan miljoonaa haettaisiin uudestaankin — mutta ankkurisijoittajien määrää olisi voinut miettiä, koska yleisöannin osuus jäi pieneksi. Toinen havainto koskee dokumentaatiota: lakisääteinen on tehtävä, mutta esimerkiksi painettu markkinointiesite on hänen mielestään mennyttä maailmaa. Norrhydro panosti digitaaliseen markkinointiin eikä ostanut paperilehtien etusivuja, ja Trög uskoo sen selittävän osan uusista omistajista.

Miettinen myöntää ankkurien ylimyynnin mutta puolustaa logiikkaa: pahin skenaario on anti, joka ei mene läpi, ja siksi mieluummin ylivarmistetaan. Hänen oma painotuksensa on toisaalla, ja se on jakson käytännöllisin neuvo listautumista harkitsevalle:

Sitä ei voi tarpeeksi korostaa, miten tärkeää johdon hyvä esiintyminen ankkurisijoittajatapaamisissa on. Ne on kiireisiä kavereita — käytännössä se puolitoista tuntia ratkaisi, tuleeko sieltä rahaa vai ei.

Pekkarinen ei muuttaisi isossa kuvassa mitään. Aktiivinen vaihe kesti reilu puoli vuotta, ja siirtämistä harkittiin geopoliittisen tilanteen takia — mutta siirto olisi vienyt fiiliksen tiiviisti työskennelleeltä porukalta. Hinta oli markkinatilanteen mukainen ja omistus laimeni hieman enemmän, mutta strategian toteuttamisen kannalta anti kannatti ehdottomasti tehdä. Yksi luku jäi arviosta yli: kustannusten piti jäädä reilusti alle 500 000 euron ja ne menivät vähän sen yli.

Molemmat päätyvät samaan havaintoon listautumisen kustannuksesta. Kukaan ei ole rakentanut sille kunnon konseptia — toimintamalleja on, mutta tiukasti konseptoitua palvelua ei Pekkarisen tietämän mukaan markkinoilla ole. Miettisen lohdutus on rakenteellinen: se on kertakulu eikä jatkuva kulu, ja maailma on täynnä bisneksiä, joissa kerran sovittu maksu rullaa ikuisuuteen.

7. Pienet paikkakunnat teollisuuden filosofiana

Pyhännästä Miettinen nostaa esiin sen, mitä moni ei tiedä: se on yksi Suomen teollistuneimmista paikkakunnista väkilukuun suhteutettuna, ja kolme Pohjois-Suomen viidestä pörssiyhtiöstä on sieltä.

Rovaniemen kohdalla kysymys on terävämpi: olisiko antirahat voinut laittaa tehtaaseen, joka ei ole Rovaniemellä? Trög kertoo, että vaihtoehtoja ja muita paikkakuntia katsottiin todellakin, mutta juuret, työntekijät ja osaaminen ovat Rovaniemellä — siirto olisi maksanut paljon, ja siitä tehtiin ihan kustannus-hyötyanalyysi.

Filosofia ei ole poikkeus vaan sääntö. Sekä Volvo että Ponsse ovat Norrhydron merkittäviä asiakkaita, ja molemmat toimivat pienemmiltä paikkakunnilta. Etu on työnantajabrändi alueella — mikä on Trögin mukaan jatkossa entistä tärkeämpää, koska osaajien saaminen ratkaisee strategian toteutumisen.

8. Ruotsin retki, ja miksi kulttuuri syö strategian aamupalaksi

LapWallin vienti alkoi 2013 suorana vientinä Ruotsiin ja Norjaan; jonkin verran on viety myös Saksaan ja Itä-Eurooppaan.

Sitten laitettiin isompi vaihde päälle: palkattiin ruotsalainen toimitusjohtaja, rakennettiin organisaatio ja katsottiin jo paikka tehtaalle. Pekkarisen jälkiarvio on suora eikä kaunistele mitään:

Eihän meillä ollut riittävästi valmiuksia lähteä vientiin siellä. Henkilövalinnat pettivät ja myös kontrolli petti. Ne möi aika isoja hankkeita sinne ja hoitivat ne vielä huonosti.

Saneerauksen jälkeinen malli toimi: Ruotsin organisaatio pois, toimitukset suoraan Suomesta, pelkkä tavarantoimitus ja asennusneuvonta — “ne meni äärettömän hyvin”. Oppi on konseptoinnissa. Ruotsi ja Norja eivät ole helppo markkina, ja sinne pitää viedä tiukasti konseptoitu tarjoama. Suomen markkina on toistaiseksi riittävän iso ja kasvava, mutta valmius on nyt olemassa.

Trögillä on sama havainto toiselta suunnalta. Hän oli edellisellä viikolla Koreassa, ja sielläkin näkyy se, että korealaiset toimivat mieluiten korealaisten kanssa — on mietittävä, pitääkö itselläkin olla jonkinlainen paikallinen setuppi.

Pekkarisen yhteenveto on lainaus, jonka hän sanoo oppineensa jostakin: kulttuuri syö strategian aamupalaksi.

Yksi Aasia-havainto kannattaa panna merkille erikseen, koska se rikkoo tavanomaisen Kiina-oletuksen: yli 50 prosenttia maanrakennuskoneista valmistetaan Koreassa ja Japanissa, ja Volvon kaivinkoneiden päätehdas on Etelä-Koreassa, jonne Norrhydro toimittaa. Rovaniemen tehdas palvelee Eurooppaa; Aasia joudutaan miettimään erikseen.

Vientireitistä molemmat ovat samaa mieltä: suomalaisten tai Suomessa toimivien asiakkuuksien kautta on helpoin ja turvallisin tie, samaan tapaan kuin Suomen vientiteollisuus aikanaan kasvoi Nokian reittiä pitkin.

Pekkarinen lisää rakennusalasta havainnon, jota hän ei pehmennä: ala on erittäin pirstaloitunut, ja siellä on “epärehellisiä toimijoita kaikista eniten, mitä millään muulla alalla, mihin olen itse törmännyt.”

9. Rakentaminen on 50 vuotta jäljessä — ja mitä siitä seuraa

Pekkarisen tausta selittää hänen näkökulmansa: hän on ollut Ponssella, elektroniikkateollisuudessa, elintarviketeollisuudessa ja puusepänteollisuudessa. Niihin verrattuna rakentaminen on hänen sanoinsa täysin kehittymätön toimiala — noin 50 vuotta muita jäljessä digitaalitekniikassa, ohjelmistoissa, robotiikassa, automaatiossa ja ennen kaikkea vakiotuotteissa.

Muutos näkyy tilauskäytännössä. Ennen insinööri suunnitteli joka kohteeseen omat detaljinsa. Nyt: “meiltä saa vain vakiotuotteita. Mitään muuta ei saa.” Se ei ole jäykkyyttä vaan kannattavuuden ehto — tehdas pitää saada täyteen ja prosessi virtaamaan.

Luku, joka tekee asian konkreettiseksi: jos päälinjalle tuodaan vähänkin protoa, tuotannon volyymi tippuu 30–50 prosenttia, eikä yhdestä tuotteesta saa koskaan niin kovaa hintaa, että menetetyn katteen korvaisi.

Moduulikokeilu, joka ei lentänyt

LapWall kokeili mennä seinien ja katon jälkeen talon sisään: kylpyhuonemoduuli kolmena konfiguroitavana mallina ja tilamoduuleja, ajatuksena autoteollisuuden tapaan isot sarjat. Tuote oli Pekkarisen mukaan hyvä. Markkinatutkimus osoitti, että Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja muualla Euroopassa kylpyhuoneet ovat käytännössä samanlaisia — mutta kun rakennusliikkeiltä kysyttiin, jokainen sanoi omansa olevan erilainen ja halusi räätälöidä. Sarjatuotannon kannattavuus katosi siihen.

Miettinen liittää varoituksen: Lehto törmäsi liian nopeaan eksekuutioon ja strategiariitoihin.

Talotehdas vai tuoteteollisuusyhtiö

Tähän kytkeytyy jakson selkein strateginen erottelu. Niin sanotut talotehtaat ovat rakennusliikkeitä, joilla on tehdas — ja tehdas on silloin yhden asiakkaan varassa. Pekkarisen linja on, että valinta on tehtävä:

Sun pitää olla tuoteteollisuusyhtiö tai rakennusliike.

Rakennusliikkeen raha tulee raakamaan hankinnasta, kaavoituksen jalostuksesta ja omasta asuntotuotannosta. LapWallin filosofia on toinen: kun yhtiö on tuoteteollisuusyhtiö, kaikki rakennusliikkeet ja rakennuttajat voivat olla asiakkaita, ja niille myydään LEKO-tuoteosia sekä suunnittelu- ja asennuspalvelua päälle.

Antirahat menevät johdonmukaisesti tähän: digitaalitekniikkaan, automaatioon ja virtaukseen. Trögin uudessa tehtaassa on sama logiikka — automaatiota lisätään, virtausta on simuloitu, ja robotille on jätetty paikka valmiiksi. Mutta molemmat pitävät kiinni joustavuudesta: Norrhydron tuotanto on mixed series eikä 10 000 kappaleen sarjoja, koska esimerkiksi yhdessä metsäkoneessa on yli 30 erilaista sylinteriä.

Miettinen lisää vertailukohdan: Valmet Automotivella on CATL-rahoituksen jälkeen tuhansia ihmisiä töissä, koska standardoidussakin autotuotannossa vaihdot vaativat ihmistyötä.

10. Yrittäjyys ja pörssi samassa yhtiössä

Molemmat vieraat ovat toimitusjohtajia ja suurimpia omistajia, ja jakson lopussa kysytään, miten se yhdistelmä kestää.

Trög on nauhoitushetkellä yhtä aikaa pääomistaja, hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja — Miettisen sanoin nokiamaisesti. Hän kertoo, että tila on väliaikainen: toimitusjohtajan paikka on auki, ja hän itse keskittyy jatkossa strategiaan.

LapWallissa enemmistö on neljällä veljeksellä, mutta yhtiötä on pitkään rakennettu ammattimaisesti johdettavaksi: ulkopuolinen hallitus, palkitsemisvaliokunta ja johtoryhmä. Tavoite on julkinen ja numeroitu: 70 miljoonan euron liikevaihto vuoden 2026 loppuun mennessä ja 12,5 prosentin liikevoittomarginaali ilman liikearvopoistoja.

Jakso päättyy kirjallisuusviitteeseen. Einari Vidgrénin kirja Ponssesta saa molemmilta suosituksen, äänikirjana ja savolaisella nuotilla, ja siitä syntyy jakson kantava teema: siinä on yhdessä yrittäjyys ja pörssi. Trögin oma tavoite on pysyä isona omistajana Norrhydrossa ja tuoda yrittäjyys mukaan pörssimaailmaan.

Miettisen muistutus rohkeudesta on pörssihistoriallinen: Bilot listautui koronan pahimmassa kurimuksessa ja selvisi — Petri Niemi kävi siitä kertomassa kanavalla — ja nyt Vincit ostaa Bilotin. Aina tarvitaan rohkeutta painaa nappia, koska prosessin keskelle voi osua mitä vain.

Loppukaneetti on Miettisen oma teesi, joka toistuu kanavalla: Suomen kannalta on tärkeää saada pääomaa pörssiin myös keskisuuriin yrityksiin ja kasvuyrityksiin.

Jakson kulku

• 00:00 — Vieraat Yrjö Trög ja Jarmo Pekkarinen esittäytyvät
• 00:53 — Mitä Norrhydro tekee Rovaniemellä
• 01:46 — Hydraulisylinterit ja NorrDigin tulevaisuuden arvo
• 02:50 — LapWall ja LEKO-nimen tavaramerkkitaistelu
• 03:20 — Puuelementit ja rakentamisen siirtyminen tehtaisiin
• 04:02 — Elementtien ja sylinterien koot käytännössä
• 05:02 — Kurssikehitys listautumisen jälkeen
• 06:10 — Ankkurisijoittajat ja annin hinnoittelu
• 07:12 — Leikkaukset, lisämyyntioptio ja 8,8-kertainen ylimerkintä
• 08:11 — Kansanosakkeet ja tuhannet uudet omistajat
• 08:39 — Mistä LapWall-nimi tuli
• 09:27 — Pyhäntä ja Pohjois-Suomen pörssiyhtiöt
• 09:56 — Miksi uusi tehdas jäi Rovaniemelle
• 10:53 — Pienten paikkakuntien filosofia konepajateollisuudessa
• 11:31 — LapWallin yrityskaupat Pälkäneellä ja Vetelissä
• 13:17 — 70 prosentin markkinaosuus lämpimissä kattoelementeissä
• 14:14 — Seinät ja katot säältä suojaan yhdeltä toimijalta
• 14:48 — Lentokentät ja Wärtsilä referensseinä
• 15:32 — Motiomax-kauppa ja Norrhydron yritysostostrategia
• 16:44 — Norrhydron asiakassegmentit ja NorrDigin rooli
• 17:45 — Miksi sähkömoottori ei korvaa hydrauliikkaa
• 19:31 — Sähköistyminen ja NorrDigin markkinapotentiaali
• 20:06 — Pitkät suunnittelusyklit koneenrakentajilla
• 20:35 — LapWallin Ruotsin retki ja sen opit
• 22:37 — Vientivalmius ja Suomen markkinan koko
• 23:23 — Kulttuuri syö strategian aamupalaksi
• 23:33 — Korean kokemukset ja Aasian markkina
• 24:49 — Rovaniemen tehdas palvelee Eurooppaa
• 25:17 — Vientiin suomalaisten asiakkuuksien kautta
• 25:45 — Rakennusalan pirstaleisuus ja epärehelliset toimijat
• 26:15 — Ponsse-tausta ja Einarin kirja
• 26:49 — Yrittäjyys ja pörssi yhdessä
• 27:14 — Norrhydro hakee uutta toimitusjohtajaa
• 27:50 — LapWallin omistajapohja ja ammattimainen johtaminen
• 28:51 — Tavoite 70 miljoonan liikevaihto vuoteen 2026
• 29:17 — Moduulikokeilu ja miksi maailma ei ollut valmis
• 30:46 — Rakentaminen 50 vuotta muita toimialoja jäljessä
• 31:17 — Vakiotuotteet tehdastuotannon edellytyksenä
• 31:47 — Antirahat digitaalitekniikkaan ja automaatioon
• 32:07 — Talotehtaat versus tuoteteollisuusyhtiö
• 33:35 — Proton vaikutus tuotannon volyymiin
• 33:54 — Asiakasräätälöinti ja konerakentajien ulkoistus
• 35:07 — Kokonaisjärjestelmä älyllä ja viisinkertainen hinta
• 36:28 — Uuden tehtaan automaatio ja lean-virtaus
• 37:30 — Joustavuus mixed series -tuotannossa
• 38:38 — Mitä listautumisessa tekisi toisin
• 39:22 — Turha dokumentaatio ja digitaalinen markkinointi
• 40:07 — Ankkurisijoittajatapaamiset ratkaisivat annin
• 40:58 — LapWallin anti laskevassa markkinassa
• 42:07 — Henkilöstöstä 30 prosenttia osakkaina
• 42:33 — Listautumisen kustannukset ja konseptin puute
• 43:17 — Rohkeus painaa nappia epävarmassa maailmassa
• 43:49 — Loppusanat ja kiitokset

Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 136 (julkaistu 7.5.2022) Sami Miettisen vieraina ovat Yrjö Trög (Norrhydro) ja Jarmo Pekkarinen (LapWall), kaksi pohjoissuomalaista toimitusjohtajaa ja pääomistajaa noin puoli vuotta listautumisen jälkeen. Keskeiset havainnot: rovaniemeläinen Norrhydro valmistaa hydraulisylintereitä ja kehittää patentoitua NorrDigi-liikkeenhallintajärjestelmää, jonka lupaus on pienempi polttoainekulutus ja päästöt; pyhäntäläinen LapWall teollistaa rakentamista LEKO-puuelementeillä, joista seinät ja katot kootaan säältä suojaan; listautumisista käydään läpi ankkurisijoittajat, hinnoittelu, lisämyyntioptio ja 8,8-kertainen ylimerkintä sekä tuhannet uudet piensijoittajat, ja LapWallin anti tehtiin laskevassa markkinassa; kasvua on haettu yritysostoin (LapWall Pälkäneellä ja Vetelissä, Norrhydron Motiomax-kauppa); Ruotsin-viennin opetus tiivistyy siihen että kulttuuri syö strategian, ja Aasia ei ole pelkkä Kiina; toimialahavainto on että rakentaminen on 50 vuotta muita toimialoja jäljessä pirstaloituneiden markkinoiden ja räätälöinnin vuoksi, ja ratkaisu on siirtyä projekteista tuotteeseen — Norrhydrolla vastaava siirtymä on komponenttitoimittajasta järjestelmätoimittajaksi; sähkömoottori ei korvaa hydrauliikkaa työkoneissa ja koneenrakentajien suunnittelusyklit ovat pitkiä. Litteraatista tarkennetut luvut: Norrhydro listautui 1.12.2021 hintaan 3,15 € ja LapWall huhtikuussa 2022 hintaan 2,72 € (kaupankäynti alkoi 8.4.); Norrhydron 8 miljoonan euron antiin tuli 56 miljoonaa euroa merkintöjä ja ankkureita kerättiin yli 6 miljoonaa, leikkausvara 25 %, osakkeenomistajia noin 12 000; LapWallin anti oli 3,5 + 1,5 miljoonaa euroa lisämyyntioptioineen, ankkurien leikkausvara 50 %, ylimerkintä 8,8-kertainen, omistajia yli 5 000, kulut hieman yli 500 000 euroa. Norrhydron markkina-arvosta noin kolme neljäsosaa on hydraulisylintereitä ja neljäsosa NorrDigiä; liikevaihto jakautuu metsäkoneisiin, maanrakennukseen ja materiaalinkäsittelyyn kuhunkin noin 30 %, loput noin 10 % muuta, josta meriteollisuus merkittävin; järjestelmätoimituksen hinta on viisin–kymmenkertainen yksittäiseen sylinteriin nähden ja suunnittelusykli 2–5 vuotta. LapWall osti Pälkäneen yksikön Metsä Woodilta helmikuussa 2017 ja Termaterin Vetelin yksikön viisi vuotta myöhemmin; osuus lämpimissä kattoelementeissä on noin 70 %. Tavoite on 70 miljoonan euron liikevaihto vuoden 2026 loppuun mennessä ja 12,5 %:n liikevoittomarginaali ilman liikearvopoistoja. Sidonnaisuus: Miettinen on Translink Corporate Financen partneri ja Translink avusti Norrhydron listautumisannissa.

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English