EP349 · Talous · 2025-09-05

Budjettidraama | Ville Valkonen | Neuvottelija 349

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Kokoomuksen budjettineuvottelija Ville Valkonen selittää, miten vuoden 2026 budjetti ja sen runsaan miljardin lisäsopeutus syntyivät. Tarkistettuna: sopeutus painottuu vuoteen 2027, suurin yksittäinen erä on valtion tukeman asuntotuotannon leikkaus, yritystuista lähtee noin 140 miljoonaa ja TKI-rahoituksesta 95. Verotuksen painopiste siirtyy työstä kulutukseen — ylin marginaalivero 59 prosentista 52:een ja yhteisövero 20:stä 18:aan vuodesta 2027 — mutta velkaantuminen jatkuu, ja Valkonen nimeää sille kolme syytä: korkomenot, hyvinvointialueiden menokehitys ja puolustusmenojen kasvu. Jakson toinen puolisko on neuvottelutekniikkaa: miksi poliittisessa neuvottelussa ei ole BATNAa, miten pääministerin antama kehys ratkaisi paketin, ja miksi neuvotteluympäristön rauhoittaminen on työkalu eikä mukavuudenhalua.

Sami Miettinen

Budjettidraama | Ville Valkonen | Neuvottelija 349

Tiivistelmä: Kokoomuksen budjettineuvottelija Ville Valkonen selittää, miten vuoden 2026 budjetti ja sen runsaan miljardin lisäsopeutus syntyivät: mistä leikattiin, miksi velkaantuminen silti jatkuu, ja miten paketti neuvoteltiin. Jakson toinen puolisko on neuvottelutekniikkaa — miksi poliittisessa neuvottelussa ei ole BATNAa ja miksi pääministerin antama kehys ratkaisi lopputuloksen.

Lukuohje

Vieras on osapuoli, ei tarkkailija. Ville Valkonen johti pääministerin nimittämää työryhmää, joka valmisteli sopeutuspaketin, ja on kokoomuksen kansanedustaja sekä eduskunnan verojaoston puheenjohtaja. Hän kuvaa siis omaa työtään ja puolustaa sitä. Artikkeli referoi hänen kantansa sellaisina ja merkitsee erikseen sen, mikä on tarkistettu julkisista lähteistä.

Luvut on tarkistettu. Jakso on nauhoitettu heti budjettiriihen jälkeen, ja moni luku kulkee siinä muistinvaraisesti. Tämän artikkelin numerot on verrattu julkiseen uutisointiin ja päätöksiin; poikkeamat kerrotaan.

Tekstitys on YouTuben automaattinen (youtube_auto_fi, vieritysikkuna purettu 3 668 → 1 832 cueksi). Sitaatit ovat siksi suuntaa antavia: sisällöltään oikeita mutta ei sanatarkkoja. Nimet ja termit on korjattu siellä, missä tarkoitettu on yksiselitteinen.

Yksi kohta on jätetty ohuelle käsittelylle. Jaksossa vieras oikaisee häntä itseään koskevaa mediakirjoittelua. Artikkeli kertoo, mitä hän vastaa, eikä toista väitteitä, joita ei tässä voi tarkistaa, eikä käsittele hänen perheenjäseniään pidemmälle kuin hän itse tekee.

Aikaleimat on luettu tekstityksestä.

Lähtötilanne, jonka molemmat jakavat

Valkosen tilannekuva on jakson perusta, ja se on esitetty ilman puoluepoliittista kehystä:

“Kaksikymmentä vuotta Suomi on tarponut paikallaan. Reaalisesti ei olla vieläkään vuoden 2008 tasolla BKT:ssa per asukas, ja julkinen talous on ollut alijäämäinen joka ainoa vuosi vuoden 2008 jälkeen.” [02:15]

Hän nimeää roolin suoraan — “Euroopan sairaan miehen” — ja lisää olevansa varma, että sekä seuraava että sitä seuraava hallitus painivat saman kanssa [02:15].

Tarkistettu. Kesän 2025 luottoluokituslasku, johon hän viittaa, on Fitchin 25.7.2025 tekemä pudotus AA+:sta AA:han — Suomen heikoin Fitch-luokitus sitten vuoden 1996. S&P siirsi näkymät myöhemmin negatiivisiksi. (Valtiovarainministeriö, Yle)

Julkisen sektorin koosta hän sanoo Suomen ohittaneen Ranskan OECD:n tuoreimmissa luvuissa [03:00]. Isäntä esittää tähän heti pätevän varauksen, ja se kannattaa säilyttää: Suomen eläkejärjestelmä tilastoidaan julkiseen sektoriin toisin kuin monessa vertailumaassa [05:16]. Valkosen vastaus on, että ne ovat silti julkisia menoja ja perustuslain turvaamia oikeuksia [05:16]. Kumpikin on oikeassa omassa asiassaan, eikä jakso ratkaise vertailtavuutta — lukijan kannattaa pitää se mielessä aina kun tätä lukua siteerataan.

Mitä budjettiriihessä päätettiin

Tarkistettu. Hallitus sopi budjettiriihessä runsaan miljardin euron säästöistä, jotka painottuvat vuoteen 2027; vuonna 2026 säästöjä kertyy vain noin 225 miljoonaa. Suurin leikkaus kohdistuu valtion tukemaan asuntorakentamiseen, yhteensä 365 miljoonaa euroa, ja yksittäisistä kohteista suurin on ARA-lainojen valtuuksien vähentäminen. Yritystuista leikataan noin 140 miljoonaa ja tutkimus- ja kehitysrahoituksesta 95 miljoonaa vuonna 2027. Haittaveroja korotetaan. (Yle: hallitus sai miljardin leikkaukset kasaan, Yle: asuntotuet, yritystuet, tutkimus)

Valkosen oma kuvaus vastaa tätä, ja hän kertoo myös mistä mandaatti tuli:

“Valtiovarainministeriö teki kesällä arvion, että jotta velkasuhde taittuu, pitää vielä tehdä noin miljardi uusia toimia. Pääministeri nimitti minun vetämäni työryhmän, ja me valmisteltiin ehdotus, joka sellaisenaan meni eteenpäin.” [19:04]

Työryhmän periaate oli hänen mukaansa yksi: tehdä paketti, joka “mahdollisimman vähän haittaa talouskasvua ja suomalaisten arkea” [19:49]. Ja hän sanoo ääneen sen, mikä tällaisista paketeista yleensä jätetään sanomatta:

“Se on aina kompromissi. Se ei ole yhdenkään puolueen oma ratkaisu. Kokoomus olisi tehnyt erilaisen kokonaisuuden, perussuomalaiset julkaisikin omansa, RKP olisi tehnyt omanlaisensa.” [19:49]

Asuntotuotannon leikkaus on paketin kiistanalaisin kohta, ja Valkosen perustelu on markkinalähtöinen: rakennusala on vaikeuksissa, mutta valtio ei voi pysyvästi pitää sitä yllä, ja asuntomarkkinoiden juuriongelma on kysynnän puute ja tyhjät asunnot — jota julkisen vuokra-asuntokannan kasvattaminen vain ylläpitäisi [20:38, 22:54]. Hän antaa myös mittasuhteen: noin kolmasosa vuokra-asunnoista on ARA-asuntoja, mikä on hänen mukaansa moninkertaisesti enemmän kuin erityisryhmien tarve [22:54]. Hän lisää varauksen itse: kehitys on tervehdyttävä “kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti” [23:39].

Yritystukileikkauksista hän luettelee kohteet — elinkeinopoliittinen varaus, energiatuki, Business Finlandin messutuet, kuljetustuet — ja myöntää, miksi ne ovat poliittisesti vaikeita: yleistä yritystukea ei ole olemassa, vaan jokainen tuki liittyy johonkin käyttötarkoitukseen ja osuu siksi johonkin toimialaan [25:57].

Miksi velka kasvaa, vaikka on sopeutettu kymmenellä miljardilla

Tämä on jakson selkein analyyttinen osuus, ja se on kolme lukua:

“Ensimmäinen on korkomenojen kasvu. Me otamme velkaa maksaaksemme korkoja aiemmasta velasta. Toinen on hyvinvointialueiden menokehitys — soteen menee noin kolmasosa valtion budjetista ja joka vuosi miljardi tai kaksi enemmän. Ja kolmas on puolustusmenojen kasvu.” [09:08]

Puolustuksesta hän antaa konkreettisen luvun: ensi vuoden budjetissa puolustusvoimien hankintavaltuudet nostetaan noin kuuteen miljardiin euroon, ja Naton 3,5 + 1,5 prosentin sitoumus alkaa näkyä vuosikymmenen loppua kohti [09:54].

Vastapainoksi hän esittää VM:n vastakkaisen laskelman: ilman tämän hallituksen noin kymmenen miljardin sopeutustoimia Suomi olisi ottanut vuoteen 2035 mennessä 90 miljardia enemmän velkaa [10:42]. Tämä on ministeriön laskelma hänen siteeraamanaan; artikkeli ei ole tarkistanut sitä erikseen.

Verotuksen painopisteen siirto

Tarkistettu. Yhteisövero laskee 20 prosentista 18:aan ja elinkeinotoiminnan tappioiden vähennysaika pitenee 25 vuoteen; muutos vaikuttaa ensimmäisen kerran verovuonna 2027. Ylin marginaaliveroaste laskee 52 prosenttiin. Pieni- ja keskituloisten verotus kevenee 525 miljoonaa euroa vuonna 2026 ja 650 miljoonaa vuonna 2027. (Valtioneuvosto, Yle)

Valkosen kehys on, että nettokevennystä ei ole varaa tehdä, vaan painopistettä siirretään:

“Kun Suomi velkaantuu ensi vuonnakin arviolta melkein 9 miljardia, ei ole realismia laskea veroja miljarditolkulla nettomääräisesti. Kulutus- ja haittaveroja on kiristetty, ja vastaavasti ansiotuloveroihin tulee isot kevennykset.” [06:48]

Ylimmästä marginaaliverosta hän antaa lähtöluvun 59 senttiä lisäeurosta ja päätepisteen 52 — “edelleen hyvin korkea, mutta kuitenkin jonkin verran kohtuullisempi” [07:35].

Dynaamisista vaikutuksista käydään jakson ainoa varsinainen tieteellinen väittely, ja se on syytä merkitä keskeneräiseksi. Isäntä siteeraa uudempaa, Tanskan rekisteriaineistoon perustuvaa tutkimusta, jonka mukaan verojousto voisi olla kaksinkertainen aiemmin oletettuun 0,2:een nähden [16:02]. Valkonen on samaa mieltä suunnasta [14:30]. Kumpikaan ei nimeä tutkimusta, eikä vastakkaista näkemystä ole paikalla — joten artikkeli esittää tämän jakson kantana, ei tutkimustuloksena. Sen sijaan verotuksen jakaumasta esitetty luku on tarkistettavissa oleva väite ja siksi käyttökelpoinen: noin 20 prosenttia korkeimmin ansaitsevista palkansaajista maksaa noin 80 prosenttia valtion ansiotuloverosta [14:30].

Hallituksen pelisäännöt ja kulttuurisota

Jakso nauhoitettiin keskellä kohua, jossa budjettiriihen julkistaminen viivästyi päivällä maahanmuuttajia koskevan kielenkäytön takia. Valkosen vastaus on periaatteellinen ja se on jakson tasapainoisin kohta:

“Meillä saa olla rajujakin näkemyksiä ja vaikeista aiheista pitää voida puhua. Mutta meillä on oltava pelisäännöt sille, miten puhumme: emme kyseenalaista minkään ihmisryhmän arvokkuutta.” [31:18]

Hän myös esittää käytännöllisen argumentin, joka ei nojaa moraaliin: jos maahanmuuttopolitiikkaa haluaa oikeasti muuttaa, muutokset etenevät todennäköisemmin ilman julkista härdelliä, tekemällä ehdotuksia hallituksen sisällä — “huomion takia on aika huono lähtökohta oikealle muutokselle” [34:19].

Niin sanotusta joululahjarahasta hän antaa selityksen, joka on artikkelin kannalta hyödyllisin osa tästä osiosta: kyse on hallituksen eduskunnalle jättämästä osuudesta budjettia, jonka eduskuntaryhmät neuvottelevat keskenään, samoilla yksimielisyysvaatimuksilla kuin hallitus omansa [35:05, 36:36]. Kohteet ovat samanlaisia kuin hallituksen päätöksissä; ero on prosessi, ei rahan laji.

Omaa asiaansa koskevan mediakirjoittelun hän oikaisee lyhyesti: kyse oli eteläisen Afrikan Suomen tiede- ja kulttuuri-instituutin käynnistysavustuksesta, jota haki professori Kalervo Väänäsen vetämä joukko ja jonka valtiovarainvaliokunta hyväksyi yksimielisesti, eikä hänellä tai hänen lähipiirillään hänen mukaansa ole siihen osallisuutta [37:22–40:25]. Artikkeli ei ota kantaa eikä toista kirjoittelun väitteitä.

Neuvottelutekniikka: jakson toinen puolisko

Tämä osuus on kanavan omaa ydinalaa, ja se on jakson siirrettävin anti.

Poliittisessa neuvottelussa ei ole BATNAa. Valkosen tärkein havainto:

“Suurimmassa osassa tilanteita ei ole mahdollisuutta olla tekemättä diiliä. Tämän kokoiseen kokonaisuuteen ei ikinä kaadeta hallitusta, eikä kannata — se olisi katastrofi Suomelle.” [43:29]

Analogiaksi hän tarjoaa perheen sisäisen neuvottelun: ratkaisu on löydyttävä, koska osapuolet jatkavat yhdessä [44:15]. Isännän oma kirja Neuvotteluvalta on jaksossa kehyksenä — sen ulottuvuudet, sosiaalisuus ja periaatteellisuus, käydään läpi ja Valkonen tunnistaa ne omasta työstään [42:43].

Kehystäminen ratkaisi paketin. Tämä on konkreettisin oppi:

“Pääministeri antoi suorat tavoitteet: miljardi 27 tasolla, teillä on aikaa tähän päivään asti. Tällaisessa kehikossa on paljon helpompi hakea tulosta kuin jos olisi sanottu, että menkää elokuun tai syyskuun aikana.” [45:46]

Ja yleistys: jos kukaan ulkopuolinen ei kehystä tilannetta, se kannattaa tehdä itse heti — sopia ensin, mitä ollaan tavoittelemassa ja millä pelisäännöillä [46:31].

Prosessikuri on työkalu. Valkonen kertoo, mitä sovittiin etukäteen: neuvoteltiin koko ajan samassa tilassa, aikataulut sovittiin viikkoa aiemmin, kahdenkeskisille keskusteluille varattiin oma aikansa, kaikki ehdotukset kulkivat valtiovarainministeriön budjettiosaston kautta, ja asetettiin takaraja sille, mihin mennessä elementit on tuotava pöytään — “et sä voi tuoda tuntia ennen diiliä vielä yhtä asiaa neuvoteltavaksi” [51:05–51:50]. Isäntä kertoo kuulleensa toimittajilta, että kuri piti poikkeuksellisen hyvin edellisiin hallituksiin verrattuna [48:02].

Inhimillinen aikataulu on osa tekniikkaa, ei mukavuudenhalua. Väsyneet neuvottelijat tekevät impulsiivisia ja ärtyneitä päätöksiä, joten palautumisen mahdollistaminen on hänen mukaansa suoraan lopputuloksen laatua [50:19].

Voiton kehystäminen, kun jaossa on tappioita. Jakson paras yksittäinen ajatus:

“Osa lähestyy tätä niin, että pitää leikata sellaisesta, että jotain muuta sattuu — silloin ajaudut sovittamattomaan konfliktiin. Toinen rakentaa niin, että minua ei ainakaan satu — silloin ulkoistat itsesi yhteisestä vastuusta.” [52:36]

Vaihtoehto on nostaa tarkastelutaso koko hallituksen yhteiseksi urakaksi, ja siitä hän lukee onnistumisen mittarin: julkinen reaktio pakettiin ei ollut raju, koska vaikeimpiin sosiaaliturvaleikkauksiin ei menty [53:21].

Mitä jaksosta jää käteen

Budjetista. Runsaan miljardin sopeutus on 2027-painotteinen, sen suurin erä on asuntotuotanto, ja se on pienimmän yhteisen nimittäjän kompromissi — ei minkään puolueen oma paketti. Vuoden 2026 oma säästövaikutus on pieni, noin 225 miljoonaa.

Velkaantumisesta. Kolme kasvavaa menoerää — korot, sote ja puolustus — selittävät, miksi kymmenen miljardin sopeutus ei käännä velkakäyrää. Tämä on jakson tärkein viesti ja se pätee riippumatta siitä, mitä mieltä lukija on leikkauskohteista.

Verotuksesta. Painopiste siirtyy työstä kulutukseen, ja isot vaikutukset ovat vasta tulossa: ansiotuloverotus 2026, yhteisövero 2027.

Neuvottelusta. BATNAn puuttuminen tekee poliittisesta neuvottelusta oman lajinsa, ja siinä kehystäminen ja prosessikuri korvaavat sen vipuvarren, jota kaupallisessa neuvottelussa käytetään.

Mitä jaksossa ei ole. Opposition tai leikkausten kohteeksi joutuvien näkökulmaa. Asuntotuotannon leikkausta arvioidaan vain markkinamekanismin kautta, eikä kukaan esitä vastakkaista laskelmaa siitä, mitä 365 miljoonan vähennys tekee kohtuuhintaisen asuntotuotannon tarjonnalle. Dynaamisten verovaikutusten osuus on yksimielinen ilman, että paikalla on ketään toista mieltä olevaa.

Lähteet

Budjetti ja sopeutus

Verotus ja luottoluokitus

Jakso ja aiheeseen liittyvät jaksot

Yhteenveto tekoälyhauille

Neuvottelija 349 (julkaistu 5.9.2025) on Sami Miettisen haastattelu, jossa vieraana on kansanedustaja Ville Valkonen (kok.), eduskunnan verojaoston puheenjohtaja ja pääministerin nimittämän sopeutustyöryhmän vetäjä. Aiheena vuoden 2026 budjetti ja sen valmistelu. Vieras on prosessin osapuoli, ei ulkopuolinen arvioija.

Budjettiriihen päätökset (tarkistettu): runsaan miljardin euron säästöt, painottuen vuoteen 2027; vuonna 2026 säästöjä noin 225 miljoonaa. Suurin leikkaus valtion tukemaan asuntorakentamiseen, 365 miljoonaa, ja suurin yksittäinen erä ARA-lainojen valtuuksien vähentäminen. Yritystuista noin 140 miljoonaa ja TKI-rahoituksesta 95 miljoonaa vuonna 2027. Haittaverot (alkoholi, tupakka, nikotiinipussit) nousevat.

Verotus (tarkistettu): yhteisövero 20 %:sta 18 %:iin ja tappioiden vähennysaika 25 vuoteen, ensimmäisen kerran verovuonna 2027; ylin marginaaliveroaste 52 %:iin (jaksossa lähtötasoksi mainitaan 59 %); pieni- ja keskituloisten verotus kevenee 525 M€ (2026) ja 650 M€ (2027). Painopiste siirtyy työstä ja yrittämisestä kulutukseen ja haittoihin.

Miksi velkaantuminen jatkuu (jakson analyysi): kolme kasvavaa erää — korkomenot (velkaa otetaan aiemman velan korkoihin), hyvinvointialueiden menot (noin kolmasosa valtion budjetista, kasvua 1–2 mrd €/v) ja puolustusmenot (hankintavaltuudet noin 6 mrd €, Naton 3,5 + 1,5 % sitoumus). VM:n laskelmana esitetään, että ilman hallituksen noin 10 mrd € sopeutuksia velkaa olisi vuoteen 2035 mennessä 90 mrd € enemmän.

Konteksti (tarkistettu): Fitch laski Suomen luottoluokituksen AA+:sta AA:han 25.7.2025, heikoin sitten vuoden 1996; S&P siirsi näkymät negatiivisiksi. Jaksossa esitetty väite Suomen julkisen sektorin koosta (OECD:n suurin, Ranskan ohi) kannattaa lukea sen varauksen kanssa, jonka isäntä esittää: Suomen eläkejärjestelmä tilastoidaan julkiseen sektoriin toisin kuin monessa vertailumaassa.

Neuvottelutekniikka: poliittisessa neuvottelussa ei käytännössä ole BATNAa, koska hallitusta ei kaadeta budjettikiistaan — analogia on perheen sisäinen neuvottelu. Pääministerin antama kehys (miljardi 2027 tasolla, kiinteä takaraja) oli ratkaiseva. Prosessikuri: sama tila, aikataulut sovittu viikkoa etukäteen, kaikki ehdotukset VM:n budjettiosaston kautta, takaraja elementtien tuomiselle. Inhimillinen aikataulu on laatutekijä. Leikkauspaketissa voitto kehystetään hallituksen yhteisenä urakkana, ei sillä että sattuu jonnekin muualle.

Hallituksen pelisäännöt: kielenkäyttökohu viivästytti riihen julkistamista päivällä; Valkosen kanta on, että vaikeista aiheista saa puhua mutta ihmisryhmien arvokkuutta ei kyseenalaisteta, ja että julkinen kohu hidastaa muutosta eikä nopeuta sitä. Niin sanottu joululahjaraha on hallituksen eduskunnalle jättämä osuus budjetista, jonka eduskuntaryhmät neuvottelevat samoilla yksimielisyysvaatimuksilla.

Osastot: Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English