---
title: "Kansallisporvari investointipankkiiri | Peter Fagernäs | Neuvottelija 351"
summary: "Peter Fagernäs kertoo kirjastaan Kansallisporvari Peter Fagernäs – Kuinka teiniradikaalista tuli miljonääri (Docendo) ja neljästä vuosikymmenestä suomalaisen investointipankkitoiminnan sisältä. Jakso on poikkeuksellinen siksi, että haastattelija oli aikoinaan vieraan alainen: Fagernäs on Sami Miettisen ensimmäinen oikea esimies Prospectus Oy:ssä. KOP:n ja SYP:n fuusiossa vaihtosuhdeneuvottelun tekivät Fagernäs ja Juha Mikkonen kahdestaan ilman junioreita, pörssikursseja ei voitu käyttää mittarina, ja KOP:n kiinteistöjä jouduttiin alaskirjaamaan 1,6 miljardilla. Jaksossa myös Pentti Kouri, jonka Fagernäs tapasi IMF:ssä Jorma Ollilan esittelemänä ja jota vastaan hän hävisi RUK:n oppilaskuntavaalit kahdella äänellä; Black Monday, jonka Fagernäs kuuli Perämeren saaren ainoasta puhelimesta; Fortumin optiokohu ja Mauri Pekkarisen kirja-arvostelu; sekä Conventum, Pohjola ja Taaleri. Lopuksi kaksi konkreettista esitystä Suomelle: omaehtoinen rahastoeläke brittimallin mukaan ja eläkeyhtiöiden hallinnon yhdistäminen samalla kun sijoittaminen hajautetaan. Julkaistu 16.9.2025."
datePublished: 2025-09-16
dateModified: 2025-09-16
lang: fi
section: economy
sections: ["economy"]
authors: ["Sami Miettinen"]
tags: ["Neuvottelija","EP351","Peter Fagernäs","Investointipankkitoiminta","Kirja-arvio","KOP","SYP","Merita","Prospectus","Pentti Kouri","Fortum","Taaleri","Optiot","Eläkejärjestelmä","Omistajuus"]
englishUrl: https://www.neuvottelija.com/ai/ep351-kansallisporvari-investointipankkiiri-peter-fagernas/
canonical: https://www.neuvottelija.fi/fi/episodes/706-kansallisporvari-investointipankkiiri-fagernas-neuvottelija/
---
# Kansallisporvari investointipankkiiri | Peter Fagernäs | Neuvottelija 351

# Kansallisporvari investointipankkiiri | Peter Fagernäs

> **Tiivistelmä:**
> Neuvottelija-kanavan jaksossa 351 Sami Miettinen haastattelee **Peter Fagernäsiä** hänen
> kirjastaan *Kansallisporvari Peter Fagernäs – Kuinka teiniradikaalista tuli miljonääri*
> (Docendo) ja neljästä vuosikymmenestä suomalaisen investointipankkitoiminnan sisältä.
> Jakso on yhtä aikaa kirjahaastattelu, elämäkerta ja harvinaisen suora katsaus siihen,
> miten KOP:n ja SYP:n fuusio tehtiin, keitä 1980- ja 90-luvun pankkimaailmassa oikeasti
> oli, ja mitä Suomen pitäisi nyt tehdä toisin. Julkaistu 16.9.2025.
>
> **Suhde vieraaseen.** Miettinen esittelee Fagernäsin jakson ensimmäisellä sekunnilla
> sanoilla *mun oikeastaan ensimmäinen oikea pomo*. Fagernäs johti Prospectus Oy:tä, jossa
> Miettinen aloitti uransa, ja he ovat tunteneet toisensa siitä asti. Se selittää jakson
> sävyn ja sen, että haastattelija muistaa tapahtumat osin itse — ja se on syytä tietää
> lukiessa.

**Lukuohje.** Artikkeli on kuratoitu jakson litteroinnista. Tekstitys on YouTuben
automaattitekstitys, joka purettiin rullaavasta muodostaan 3 398 cuesta 1 698:aan; se on
välimerkitetty mutta mankeloi erisnimiä, joten lainaukset on pidetty lyhyinä ja nimet
tarkistettu erikseen. Suuri osa jaksosta on muistitietoa 1980- ja 90-luvulta, ja se on
tässä merkitty muistitiedoksi. Aikaleimat viittaavat tähän tekstitykseen.

---

## 1. Kirja, ja mitä siitä sanottiin

Kirja on Fagernäsin toinen. Ensimmäinen käsitteli hänen isoisäänsä **Uno Fagernäsiä**, ja
Fagernäs kuvaa sitä suoraan harjoitteluksi:

> Se oli semmonen alkusoitto, semmoinen harjoittelu, lämmittely, se Uno Fagernäs -kirja, niin
> sillä sitten jatkettiin tällä. (00:00)

Miettinen ottaa heti kantaa lajityyppiin, ja se on jakson eräänlainen teesi:
**investointipankkiirien muistelmia on Suomessa aivan liian vähän** — hän vertaa kirjaa
Wahlroosin kirjasarjaan ja pitää tätä genreä alikatettuna (00:45).

**Kohu.** Ainoa julkinen vastine tuli **Mauri Pekkariselta**, ja Fagernäsin vastaus on
tyly mutta täsmällinen: Pekkarinen ei hänen mukaansa ollut lukenut kirjaa. Pekkarinen
väitti, ettei Fagernäs kerro omasta asemastaan, vaikka kirjassa on aiheesta lähes kokonainen
luku — Fagernäsin hallitus teki ensimmäisen Venäjän-investoinnin. Toinen ja isompi kohta jäi
Pekkariselta huomaamatta (07:38):

> Jos Fortum olisi saanut sen luvan Loviisa kolmoseen, sillä ei todennäköisesti olisi enää
> paukkuja ollut ostaa Uniperia.

Fagernäs muistuttaa ydinvoimalupien lopputuloksesta: hakijoita oli kolme — **Fennovoiman
Hanhikivi** (takana tuolloin E.ON), **Olkiluoto 4** ja Fortumin **Loviisa 3**, joka oli
hänen mukaansa periaatteessa valmis. Loviisa 3 ei saanut lupaa. Kaksi muuta saivat, eikä
kumpaakaan koskaan rakennettu (08:24).

Fagernäs on mediataktiikasta huvittuneen rehellinen: *jos haluaa julkisuutta kirjalle, niin
tökkää vähän Mauria, niin Mauri reagoi heti* (11:27). Miettinen puolestaan antaa
Pekkariselle oman tunnustuksensa — Suomessa on hänen mukaansa vain yksi neuvottelija, jolla
on oma verbi, *pekkaroida*, ja siltarumpupolitiikan suvereeni osaaja hän on (11:27).

## 2. Teiniradikaalista porvariksi

Kirjan alaotsikko lupaa teiniradikaalin, ja Fagernäs tarkentaa mitä se tarkoitti: radikaaleja
oltiin **kokoomuksen sisällä**, ja tavoitteena oli tehdä jämähtäneestä oppositiopuolueesta
hallituskelpoinen (04:00).

Se vaati suhteita Kekkoseen, eikä Fagernäs kaunistele sitä:

> Tie hallitukseen siihen aikaan ei käynyt mitään muuta kuin Kekkosen kautta. Ja kokoomuksella
> perinteisesti oli tosi huonot suhteet, niin tässähän oli sitten työmaata ihan tarpeeksi. (04:35)

**Miksi hänestä ei tullut ammattipoliitikkoa.** Kolme syytä, ja hän luettelee ne ilman
selittelyä: äänestäjät eivät valinneet, vaimo oli vastaan, ja lopulta työnantaja asetti
ehdoksi aktiivipolitiikasta luopumisen (03:50). Mutta hän lisää myös rehellisemmän syyn:
*mua rupesi kyllä kiinnostaa bisnes paljon enemmän* (05:21).

Miettinen tekee tähän havainnon, joka pätee hänen mukaansa yhä: jos on kokoomuksen
sivistysporvari ja yrittää veljeillä vasemman laidan kanssa, se ei ole oman liikkeen sisällä
voittava resepti (05:00).

**Koulutus.** Fagernäs valmistui juristiksi mutta pääsi myös kauppakorkeakouluun — hän ei
vain ehtinyt ilmoittautumista pidemmälle, koska politiikka vei ajan. Jälkikäteen hän sanoo
suoraan, että **kauppiksen tutkinto olisi palvellut paremmin siinä mihin hän ryhtyi** (05:50).

Sen sijaan Yhdysvalloissa tuli oppi, jota tutkinto ei olisi antanut. Fagernäs oli
**Bankers Trustin** makrokurssilla juuri kun **Paul Volcker** alkoi käyttää korkoa inflaation
jarruna. Koko Yhdysvaltain rahapolitiikka muuttui niiden kahden kuukauden aikana, jotka hän
oli siellä:

> Yhtäkkiä [luennoitsija] tulee kolmen viikon päästä sanomaan, että unohtakaa kaikki, mitä mä
> oon tähän mennessä teille opettanut, että nyt muuttui koko markkina. (06:06)

Siinä hän sanoo ymmärtäneensä rahapolitiikan perusteet — ja nähneensä nuorena pankkiirina,
mitä avoin raha ja markkinatalous tarkoittavat. *Sitähän Suomessa ei ollut. Me oltiin hyvin
suljettu.* (06:52)

## 3. KOP ja SYP: fuusio, jonka teki kaksi ihmistä

Tämä on jakson arvokkain yksittäinen osuus, koska se on ensikäden kuvaus siitä, miten Suomen
pankkihistorian keskeisin järjestely tosiasiassa laskettiin.

Miettinen kysyy sen ihmetellen: te ette käyttäneet junioreita näihin fuusiolaskelmiin, vaan
teitte **Juha Mikkosen** kanssa kahdestaan koko vaihtosuhdeneuvottelun. Fagernäsin vastaus
selittää miksi:

> Se oli semmonen transaktio, ettei sitä hiiskuttu ulkopuolelle kenellekään, Juhan ja mun
> lisäksi. (01:05)

**Mekaniikka.** Asetelma oli, että **KOP:lla oli paremmat tuottoarvot ja SYP:llä paremmat
tasearvot**. Fagernäsin kuvaus ratkaisusta on teknisesti kiinnostava: siirtämällä
tuottoarvoista johdannaiseriä taseen puolelle erot lähestyivät toisiaan (01:32).

Ja tässä on se yksityiskohta, joka tekee koko neuvottelusta poikkeuksellisen:

> Tässähän oli se hauska tässä koko neuvottelussa, että **me ei voitu käyttää pörssikursseja
> mittarina.** Se olis ollut helppoa. (02:17)

Sen sijaan kaikki pankkien tase-erät oli purettava. Jotta kiinteistöjen arvot olisi mitattu
molemmissa samalla periaatteella, **Kansallispankin kiinteistöjä jouduttiin alaskirjaamaan
1,6 miljardilla** — mikä luonnollisesti pudotti KOP:n tasearvoa (02:17).

Miettinen muistaa oman osansa: hän pääsi mukaan kansallisantiin, jossa kerättiin rahaa, ja
hänelle jäi mielikuva, että tase oli siinä vaiheessa saatu osakkeelle kuntoon, kun taas SYP
porskutti hieman paremmin tuottopuolella (01:32).

**Sivutuote.** Fuusio siirsi myös investointipankit: **Prospectus otettiin KOP:n puolelta
Merita Corporate Financeksi**, ja samaan aikaan toinen puoli meni Wahlroosin Mandatumin
mandaatille — joka oli siinä tilanteessa kilpailija (02:43).

**Ja nimikysymys.** Fagernäsillä on ruotsalainen nimi mutta ei suomenruotsalaista taustaa.
Hänet nostettiin Meritan johtoryhmään edustamaan suomenruotsalaisia arvoja, ja syy oli
käytännöllinen: Yhdyspankin keskeiset omaisuudenhoitoasiakkaat olivat pääosin
ruotsinkielisiä, eikä Kansallispankista oikein löytynyt ruotsinkielisiä (03:03). Miettisen
huomio on terävä — kirjan nimi on *Kansallisporvari*, eikä Fagernäs ole leimallisesti
ankkalammikon edustaja.

## 4. Prospectus, ja mistä tämä kanava on kotoisin

Tämä osio on jaksossa henkilökohtainen, ja se kannattaa lukea kanavan taustana.

**Miettisen oma alku.** Hän teki gradunsa yritysjohdon **optiolainoista** Alexander Corporate
Financen puolella, ja aihe tuli **Timo Löyttyniemeltä** — joka veti arvonmäärityskurssia
kauppakorkeakoulussa ja palkkasi Miettisen Prospectukseen, kun tämä oli kurssilla
*yltiöhikari* (10:30).

Fagernäsin kuvaus siitä, keitä talossa oli, selittää miksi Prospectuksesta puhutaan yhä:

> Mehän saatiin poimia parhaat osaajat pankista. Harvoin saa semmoista mahdollisuutta. (10:41)

Miettinen luettelee: Timo Löyttyniemi, **Eeva Ahdekivi**, **Jukka Ruuska** ja muita — *erittäin
vahvoja rahoitusihmisiä siinä Prospectuksessa. Se oli se kärkijoukko.* Hän kertoo käyneensä
katsomassa vanhoja tiloja Pohjoisesplanadilla ja kuvaa sitä nostalgiseksi hetkeksi (10:41).

**Ja se, mitä hän talosta vei mukanaan.** Tämä on jakson hauskin ammatillinen tunnustus.
Partnereilla oli rolodexit täynnä investointipankkiirien kortteja, ja Miettinen sai
*kuningasajatuksen*, että niistä voisi kopioida muutaman. Kontaktit johtivat useisiin
tarjouksiin Lontoosta (25:52). Myöhemmin hän päätyi **Credit Suisse First Bostoniin** — samaan
taloon, jossa Pentti Kouri oli ollut pankkiirina (27:23).

Miettinen mainitsee myös hävinneensä **Bankers Trustin** haastattelun New Yorkissa:
johdannaisspesialistin paikka meni *jollekin intialaiselle nerolle*, ja hän myöntää olleensa
vähän katkera (23:37).

Nykyinen jatkumo on suora: Miettinen on **Translink Corporate Financessa**, edelleen
investointipankkiirina, ja tekee teknologiadiilejä (17:32).

## 5. Lontoo, New York, Tukholma

Fagernäs rakensi kolme yksikköä ulkomaille, ja hän pitää sitä uransa parhaana osuutena.
Perustelu on mieleenpainuva:

> Ne oli kaikki tavallaan itse perustettuja, ja se hauskuus siinä on se, että ei voi hakea
> syyllistä muualta. Se on mentävä peilin eteen, jos se ei toimi. (12:12)

**Lontoo 1984.** Perheen piti olla viisi vuotta, mutta oltiin vajaa kaksi, koska syntyi
ajatus omasta konttorista Amerikkaan (12:58).

**New York — mieluisin.** Se osui Reaganin vuosiin, ja Fagernäs kuvaa markkinaa varsinaiseksi
viinaksi, johon he eivät osallistuneet kaikkeen vaan löysivät oman nichensä (12:58). Kolme
menestystä erottuu:

1. **Mobiilioperaattorit.** Yhdysvallat oli Suomea jäljessä matkapuhelinbisneksessä, mutta
   Fagernäsin tiimi uskoi markkinaan. Kun radiotaajuudet ovat niukka resurssi, kukin osavaltio
   sai kaksi taajuusaluetta — ja eräs Lontoon-ajan asiakas **muutti kaapelitelevisiobisneksen
   mobiilipuhelinbisnekseksi ja alkoi hankkia lisenssejä osavaltio osavaltiolta**. KOP oli
   pitkään yhtiön house bank, kunnes se kasvoi niin isoksi, että rahoitukseen piti huutaa
   isot kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset pankit apuun (14:30).
2. **Energia.** Osaaminen tuli jo Lontoon konttorista, jossa oli energiatiimi. Sen perusteella
   yksi Yhdysvaltain parhaista vaihtoehtoenergian osaajista ilmoittautui tekemään tätä työtä
   Kansallispankille USA:ssa (15:15).
3. **Pienet teleyhtiöt.** Niillä ei ollut vakuuksia, joten **keksittiin hybridi: warrantit ja
   pankkilaina yhdessä**, jolloin pankki pääsi jakamaan yhtiöiden omaa kasvua. Fagernäs pitää
   tätä yhtenä syynä siihen, että New Yorkin konttori menestyi niin hyvin (16:01).

**Black Monday.** Fagernäs sattui olemaan Suomessa kalassa Perämerellä. Hän tilasi puhelun
saaren ainoasta puhelimesta valuuttajohtajalleen kysyäkseen, *onko konttori vielä pystyssä*
(23:37). Lopputulos oli päinvastainen kuin pelko: liikepankkina heillä ei ollut
osakepositiota lainkaan, mutta oli korkopaperipositio — ja kun keskuspankki veti korot alas
estääkseen isomman katastrofin, bondihinnat menivät heidän suuntaansa. **Osaston tulos tehtiin
yhdessä yössä**, eikä New Yorkiin ollut enää kiire (24:22).

**Tukholma — pomminpurkua.** Sinne Fagernäs ei olisi halunnut lähteä, mutta käsky tuli. Hän
oikaisee Miettisen oletuksen siitä, että ruotsalaisille olisi myyty ylihintaan: omat
sijoitusrahat saatiin pois, mutta osa huonoista luotoista jouduttiin takaamaan. Onnenpotku
tuli myöhemmin — Gota-ryhmän omistuksessa **Proventus myi sen SPP:lle ja Trygg-Hansalle vuosi
ennen Ruotsin pankkikriisiä** (25:07).

**Pohjoismainen osakkuuspankkivaihe.** Se oli Fagernäsin mukaan välttämätön, koska
henkilöresursseja ei ollut eikä hän ole varma olisiko lupia edes saatu Suomen viranomaisilta.
Ensimmäinen oma tytärpankki ulkomailla oli **Luxemburg 1977**. Yhteistyö rakoili, kun
Handelsbanken alkoi perustaa omia yksikköjä ja muuttui kilpailijaksi — verkosto hajosi yksi
kerrallaan, kun kaikki panivat omat konttorinsa (16:46).

## 6. Pentti Kouri

Jakson kiinnostavin henkilökuva ei ole vieraasta itsestään.

**Miten he tapasivat.** Fagernäs oli ASLA-stipendiaattina Yhdysvalloissa 1970-luvun alussa, ja
**Jorma Ollila** vei hänet IMF:ään, jossa Kouri oli *nuori talousnero*. Ollila halusi esitellä
toisen Atlantic Collegen pojan (26:38). Toisen kerran he löysivät toisensa **1978 RUK:n
neljännestä komppaniasta**, jossa he olivat vastaehdokkaita oppilaskunnan puheenjohtajan
vaalissa — **Kouri voitti kahdella äänellä** (26:38). Kolmannen kerran New Yorkin markkinoilla,
jossa Kouri oli First Bostonin pankkiiri ja tutustui George Sorosiin (27:23).

**Fagernäsin arvio.** Se on epätavallisen suora:

> Jos hän olis pysynyt akateemisella uralla, niin meillä saattaisi olla kaksi talouden
> nobelistia. (28:09)

Hän lisää, että **Mario Draghi** oli suuri Kourin ihailija, ja Suomen Pankki järjesti aikanaan
Kouri-seminaarin, jonka pääpuhujana Draghi oli (28:09).

**Mistä Kouri tunnetaan.** Miettinen kuvaa Kourin työtä valuuttakurssien ylireagoinnista
rinnastaen sen Soroksen refleksiivisyyteen (27:23). Tarkennuksena: Kouri väitteli MIT:stä
1974 ja toimi professorina Stanfordissa, Yalessa, Helsingissä ja New Yorkissa, ja hänen
portfolio- ja vaihtotasepohjainen lähestymistapansa oli yksi kolmesta merkittävästä uudesta
näkemyksestä valuuttakurssien taloustieteessä **Rudiger Dornbuschin overshooting-mallin
rinnalla** — Kourin 1976 esittämässä versiossa hitaasti liikkuva muuttuja on kansallisvarallisuus,
joka sopeutuu vähitellen vaihtotaseen kautta. Jaksossa nämä kaksi esitetään yhtenä
*Kouri–Dornbusch* -mallina, mikä on tiivistys eikä aivan tarkka.

**Ja se, mihin Kouri liittyi.** Kourikaupat syntyivät Fagernäsin mukaan siitä, että pankkien
välillä vallitsi **täydellinen epäluottamus** — *ei suunnilleen pystytty puhumaankaan
keskenään mistään asiasta*. Se syntyi Hopin valtauksen yhteydessä (28:54). **Kari Nars** oli
Hopin toimitusjohtaja, ja pankki kaatui hänen spekulatiivisesti ottamaansa isoon
dollaripositioon (29:10). Miettinen ei säästele: Narsin puhe markasta roskavaluuttana oli
hänen mielestään haitallista, eivätkä tämän valuuttakurssiteoriat ole *Kouri-tasoa*.

Miettinen liittää tähän oman näkemyksensä, joka on jakson selkein makrokannanotto: kelluva
valuuttakurssi Kourin overshoot-mielessä on hänestä osasyy siihen, että **Ruotsi ja Puola ovat
pärjänneet aika hyvin** toisin kuin jäykät euromaat, jotka eivät ole sopeutuneet (29:41).

## 7. Nalle, ja kuka piirsi itsensä väärään ruutuun

Fagernäs suhtautuu Wahlroosiin jaksossa suopeasti, minkä Miettinen panee merkille — hän olisi
odottanut nokittelua (31:11). Kaksi oikaisua Fagernäs kuitenkin tekee.

Ensimmäinen koskee Wärtsilää ja Prospectusta: Wahlroosin muistikuva joistakin puheluista ei
Fagernäsin mukaan pidä paikkaansa (31:11).

Toinen on isompi. Wahlroos antaa kirjassaan ymmärtää olleensa mukana Rauma–Valmet-järjestelyssä.
Fagernäsin mukaan Prospectus sattui olemaan **molempien osapuolten neuvonantaja**, eikä
Mandatumia näkynyt siellä missään. Hän lainaa **Tauno Matomäkeä**:

> Nalle piirtää itsensä väärään ruutuun. (31:11)

Miettinen yleistää sen toimialan tavaksi, ja se on rehellistä myös hänen omaa ammattikuntaansa
kohtaan: **investointipankkiirit suurentelevat joskus rooliaan** — jos on tehty fairness
opinion, yhtäkkiä onkin oltu pääneuvottelija (31:57).

## 8. Optiot, ja se mitä niiden poistuminen maksoi

Fortumin kausi tuotti Suomen tunnetuimman optiokohun, ja Fagernäs käy sen läpi lukuina.
Yhtiön markkina-arvo oli **26 miljardia**, josta valtion osuus **13 miljardia**; osinkoa
jaettiin vuosittain miljardi, josta valtion osuus **500 miljoonaa**. Silti keskustelu
keskittyi siihen, että **osakekannustinjärjestelmän yli 300 osanottajaa** rikastui — *se oli se
bad news* (09:10).

Fagernäsin muistama kommentti Pekkariselle on jakson kuivin:

> Mauri sanoi näkevänsä painajaisia, kun Fortumin kurssi nousee, niin mä sanoin hänelle, että
> kuule, mä saan sen kyllä alas muutamassa minuutissa, mutta sen nostaminen on paljon
> vaikeampaa. (09:56)

Tekninen tarkennus, joka yleensä unohtuu: Fortumissa oli **ensin optiolainoja**, ja
**Mikael Lilius muutti ne osakekannustinjärjestelmäksi** — kohun aiheuttivat siis
osakekannustimet, eivät optiot (33:28).

**Ja tästä Fagernäs tekee jakson parhaan välineopin.** Kysymys ei ole siitä kumpi on
moraalisempi vaan siitä, mitä omistaja tavoittelee:

| | Optio | Osakepalkkio |
|---|---|---|
| Kannustaa | riskinottoon ja nopeampaan kasvuun | pysymään yhtiössä |
| Luonne | aggressiivinen | rauhallisempi, pitkät hännät |
| Sopii kun | halutaan aggressiivista kasvua | halutaan sitouttaa johto pitkäksi aikaa |

> Jos sä haluat aggressiivista kasvua, niin silloin optio ei oo huono johdon palkitsemismalli,
> koska se optio houkuttaa ottamaan enemmän riskiä. (33:28)

**Seuraus.** Kohujen jälkeen optioita ei käytännössä ollut, ja Miettisen mukaan **riskinotto ja
kasvu laskivat sen jälkeen**. Hän nostaa esiin Riku Asikaisen kanssa tehdyn jakson ja Riikka
Purran asettaman työryhmän, joka miettii Suomelle kompensaatiojärjestelmää — ja pitää tätä
vuosisadan paikkana tuoda optiot takaisin (34:13).

Verotuksesta molemmat ovat samaa mieltä, ja Miettisen muotoilu on täsmällinen: **et voi joutua
verotetuksi tulosta, jota sulla ei edes ole ja joka on täysin spekulatiivinen** (34:58).
Lisäksi palkan sivukulut tekevät optioiden laukeamisesta yhtiölle ison kulun. Fagernäs
tiivistää: pääomatulo-optiot voisi tuoda takaisin kylmästi.

## 9. Conventum, Pohjola, Taaleri

**Conventum.** Aloitettiin muutaman hengen corporate finance -talona, ja sitten tehtiin
kolmiofuusio **Arctos-pankkiiriliikkeen ja Arctos Capitalin** kanssa. Sen mukana tuli
kasvuyhtiö- ja pienyhtiösalkku, joka oli käytännössä **venture capital -portfolio** ja lähes
kokonaan teknologiayhtiöitä (36:29). Yksi niistä oli yhtiö, josta tuli myöhemmin **Revenio** —
Fagernäs on tässä tarkka: *ei se silloin vielä meidän aikanamme sellainen ollut, se tuli
sellaiseksi myöhemmin* (37:14).

**Private equity, joka meni Ruotsiin.** Tämä on jakson kirpein havainto suomalaisesta
pääomamarkkinasta. Fagernäs oli valitsemassa **Ari Tolppasta** toimitusjohtajaksi CapManin
perustamisen yhteydessä, ja **Industri Kapitalin Konecranes-kauppa** oli ensimmäinen iso
pääomasijoittajan operaatio Suomessa (38:46). Mutta:

> Ruotsalaiset vei sen pääomasijoittajamarkkinan kokonaan itselleen, ja vaikka meillä olis
> ollut mahdollisuuksia, meidän institutionaaliset sijoittajat ei kyllä uskonut, että Suomessa
> tätä osataan, niin ne vei rahansa mieluummin muualle. (38:01)

**Pohjola.** Vuosituhannen alussa varainhoitoyksikkö oli rakennettu — mukana **Vesa Puttonen**
ja **Mika Heikkilä** — mutta jakeluverkkoa ei ollut. Siitä syntyi ajatus mennä kimppaan
Pohjolan kanssa, ja Fagernäs avasi keskustelun **Eero Heliövaaran** kanssa (39:31).

Fuusiosta osuuspankin kanssa käytiin myöhemmin piensijoittajataistelu. Fagernäsin analyysi on
kiinnostava, koska hän myöntää epäsymmetrian: hintaa pidettiin liian alhaisena, ja pääomistajat
— Suomi-yhtiö ja **Ilmarinen** — saivat jakeluverkon, joka oli erityisesti Ilmariselle
äärettömän arvokas. **Sitä etua piensijoittajat eivät suhteessa saaneet** (41:03). Miettinen
lisää, että Suomi-yhtiö oli sitä ennen katastrofaalisessa tilassa ja sai mielestään
ansiottoman jackpotin.

Kirjasta, jonka **Marko Junkkari** aiheesta kirjoitti, Fagernäs sanoo: *se on hyvin tehty*,
joskin viimeiset 30 sivua ovat vähän Heliövaaran show (40:17).

**Taaleri.** Perustamisajankohta oli Fagernäsin omin sanoin **mahdollisimman huono** — buumiajan
viimeinen vuosi, ja se päättyi kuin seinään kun Lehman kaatui (43:23). Lähtökohta oli, että
Sampo myi pankkinsa tanskalaisille, **Juhani Elomaa** ei halunnut jatkaa uusien omistajien
kanssa, ja Sampon Private Bank -puolelta oli lähdössä noin **50 hengen porukka** (43:23).
Fagernäsiä lähestyttiin sijoittajaksi. Lopputuloksesta hän on tyytyväinen: noin **neljän
miljardin AUM**, hyvä brändi ja henki.

**Ja tässä Miettinen kertoo oman osuutensa.** Kun yhtiö meni pörssiin, pääomasijoitusyhtiössä
ollut henkilöstövähemmistö piti lunastaa ja vaihtaa osakkeisiin. Miettinen teki siitä
**fairness opinionin** — ja teki sitä varten **Monte Carlo -simulaation**: analysoitiin
sijoitukset tuulivoimasta lähtien hyvässä ja huonossa skenaariossa, otettiin
todennäköisyyspainotettu diskonttaus ja luettiin osakassopimus (44:09–44:56). Fagernäs
vahvistaa yhteistyön ja syyn: hän oli puheenjohtaja, eikä Elomaa voinut toimia omassa
asiassaan.

**Tuulivoima.** Taalerin rakenne oli Miettisen mukaan uniikki: ei rahastoa vaan
**diilikohtainen kori**, johon pääsi mukaan yksittäisten kohteiden tasolla; ensimmäinen
varsinainen tuulirahasto tuli vasta myöhemmin (45:41). Fagernäs muistaa vastaanoton:

> Kaikkihan nauroi meille tätä tuulivoimaa, kun me ensimmäisenä tullaan tällä idealla. Ei
> nauraa enää. (45:41)

Valtion tuesta hän tekee rajauksen, joka on hänen ideologiansa ytimessä: hän ei ole tukien
fani, mutta jos jokin pitää panna liikkeelle, siihen kohtaan tuki voi sopia — **mutta valtion
ei pidä koskaan itse lähteä yrittäjäksi** (46:27).

**Aktia.** Elomaa myi varainhoidon Aktialle, ja siitä Fagernäs on yksiselitteinen: *se ei mun
mielestä kyllä mennyt hyvin.* Aktialla olisi ollut loistava paikka, mutta hän epäilee, ettei
se hiffannut minkälaisen kultakimpaleen se sai (47:12).

## 10. Suku, ja mistä porvari tulee

**Uno Fagernäs.** Isoisä oli kenraali, isä kävi kadettikoulun, ja Peter on ensimmäinen
sukupolvi joka ei ollut ammattisotilas (19:49). Jatkosodan alussa isoisän divisioonaan
kuuluneet *Munsalan kommunistit* kieltäytyivät lähtemästä hyökkäyssotaan Itä-Karjalaan.
Isoisä päätti näyttää esimerkkiä: hän käski saksalaisen panssarivaunun eteen ja otti
varmuuden vuoksi vielä poikansa — Peterin isän, joka sattui olemaan hänen divisioonassaan —
vaunun päälle. Isoisältä ammuttiin rytäkässä suikkalakki päästä (19:49).

Isän kommentti jälkikäteen on jakson inhimillisin kohta:

> Ilman muuta se tuntui hirveältä, mutta voitko sä sanoa eversti-isällesi, että sä et
> osallistu tähän? (20:35)

**Jaakko Pöyry.** Fagernäsin äidin siskon mies ensimmäisestä avioliitosta; liiton lapset ovat
hänen serkkujaan. Pöyry käytti hänestä koko elinikänsä nimeä *Pekkuli* ja toimi hänen
tutorinaan siinä määrin, että lensi Brasiliasta Suomeen New Yorkin kautta istuakseen lounaan
ja puhuakseen pankkiasioista (18:18). Pöyryn oppi liike-elämässä pärjäämisestä oli neljä
sanaa, ja Fagernäs korostaa että **nimenomaan tässä järjestyksessä**:

> **Tahto, taito, tieto ja tuuri.** (18:18)

**Lohja.** Noin kaksikymmentä vuotta sitten Fagernäs osti itäisen Lohjansaaren suurimman
maatilan. Hän kutsuu sitä *pankkiirin puuhamaaksi* ja perustelee sen vastapainona: hän on
city-boy, joka on asunut suurimman osan elämästään Helsingin keskustassa (22:52).

## 11. Mitä Suomen pitäisi tehdä

Loppuosassa kaksi markkinatalousporvaria antaa suosituksia, ja Fagernäsin lista on
konkreettinen.

**Kasvu ennen säästöjä.** Hänen diagnoosinsa: *me ollaan nyt 17 vuotta trampattu paikallamme*
— kulut ovat kasvaneet, tuotot eivät ole menneet mihinkään. Molemmat puolet on hoidettava,
mutta *säästäminen ei ole mikään bisnes*, ja velkataakka hoidetaan ensisijaisesti kasvulla
(51:46).

**Verotus ja asenne.** Valtion on kannustettava reippaammilla veroratkaisuilla työntekoon ja
yrittämiseen, ja Fagernäs käyttää ilmaisua, joka on hänen kirjansa henki: pitäisi hyväksyä
**terve ahneus**, koska se yhdistettynä riskinottoon saa yritystoiminnassa tuloksia aikaan
(52:31).

**Sosiaaliturva.** Hänen mukaansa kukaan ei hallitse nykyjärjestelmää, koska se on tilkkutäkki,
johon on aina lisätty uusia lappuja — muutat yhtä kohtaa ja heijastusvaikutukset ovat
kaikkialla. Hänen esityksensä on perustulo ja loput itse hoidettavaksi (53:16).

**Omistajat, eivät johto.** Kysymykseen siitä ketä pitäisi potkia liikkeelle Fagernäs vastaa
selvästi: **omistajien on asetettava aggressiivisemmat tavoitteet** ja vaadittava kasvua eikä
osinkoa.

> Mikä järki siinä on panna rahaa yhtiöön ja toivoa sitä osinkoina takaisin? Siinä ei synny
> yhtään mitään arvonlisää. (54:02)

Miettinen liittää tähän Ruotsi-vertailun: Ruotsi ei konsolidoinut pankkisektoriaan, siellä on
yhä Wallenbergin kaltaisia sfäärejä, ja koska lahja- ja perintöveroa ei ole, on myös
jättimäisiä family office -varantoja. Fagernäs myöntää lähtökohtaeron — Ruotsi on ollut
vauraampi 1600-luvulta asti — mutta lisää huomion, joka on artikkelin kannalta kiinnostavin:
**Ruotsissa on ollut paljon fiksummat demarit**, jotka 1970- ja 80-luvulla muuttivat koko
kapitalismin ja saivat pääomat takaisin maahan poistamalla perintöverotuksen (55:35).

### Kaksi eläke-esitystä

Tähän kukaan ei Fagernäsin mukaan ole vielä tarttunut, ja se on jakson konkreettisin anti.

**1. Yhdistetään hallinto, hajautetaan sijoittaminen.** Eläkevakuutusyhtiöiden hallinto on nyt
kolminkertainen; se kannattaisi yhdistää — mutta **samalla hajauttaa sijoittaminen**, jolloin
saadaan kilpailua (56:21).

**2. Omaehtoinen rahastoeläke.** Fagernäsin oma malli tulee omasta kokemuksesta: hänellä on
13 vuoden Britannian-ajalta **rahastoeläke**, jonka hän on saanut itse sijoittaa, ja tuotot
ovat olleet jopa paremmat kuin suomalaisen klusterin (57:06).

Miettisen versio on tarkempi: otetaan työeläkemaksusta noin **10 prosenttia eli 2,5
prosenttiyksikköä**, jonka saisi itse ohjata — joko osakesäästötilin lukittuun osioon tai omaan
sijoituskanavaan, jossa eläkeyhtiö tarjoaa hyväksyttyjä rahastoja — ja se vapautuisi
poliittisesti päätetyssä eläkeiässä (57:52).

Fagernäs lisää järjestelmäkritiikin: **koko eläkejärjestelmä on annettu työmarkkinaosapuolten
mietittäväksi, eikä siitä tule mitään**, koska uudistus veisi heidän valtansa. Se pitäisi antaa
takaisin poliittisille päättäjille (58:37). Miettinen pitää **YEL-uudistusta** erityisen
huonosti tehtynä.

Fagernäs kertoo esittäneensä nämä **Risto Murrolle** ja saaneensa vastaukseksi, että seuraavalla
kerralla tarjolla on huonompaa konjakkia — *sanoin kiitos kutsusta ja toisekseen, en juo
konjakkia* (56:21).

## 12. Matka suljetusta pankkisektorista markkinatalouteen

Fagernäsin oma yhteenveto on jakson paras kappale, koska se tekee mittakaavan näkyväksi:

> Kun mä tulin töihin pankkiin, niin me elettiin täysin suljetussa pankkitaloudessa —
> Suomen Pankista piti hakea lupa pienempäänkin valuuttatransaktioon tai rahan siirtämiseen
> rajojen yli. (49:28)

Ja lisäksi oli osakeyhtiölaki, jonka mukaan yhtiötä, jossa ulkomaalaiset omistivat yli
20 prosenttia, kutsuttiin **vaaralliseksi yhtiöksi** (50:13). Kulku kohti Euroopan yhteisöä
1980-luvulla pakotti markkinat auki, ylilyöntejä tuli, eikä sitä oikein osattukaan — ja
Fagernäs arvelee, että he jotka olivat olleet Amerikassa ja Britanniassa tiesivät vähän
paremmin kuin perinteisen pankkitoiminnan harrastajat (50:13).

> Kaikki muuttui täysin tällä matkalla, eikä edes niitä pankkeja ole enää olemassa, missä itse
> olin töissä. (51:00)

Lopuksi molemmat esittävät saman huolen nuorista. Miettinen muistaa, että
kauppakorkeakoulun rahoituksessa kilvoiteltiin siitä, että lähdetään vähintään Lontooseen —
nyt se on hänen mukaansa poistunut. Fagernäs yhtyy:

> Joka puolella tässä maassa tää drive puuttuu, ja mä en ymmärrä kuinka meistä on tullut näin
> veteliä. (51:00)

---

## Huomio lähteestä

**Tekstityksen laatu.** Jakso tekstitettiin YouTuben automaattitekstityksellä, joka purettiin
rullaavasta muodosta 3 398 cuesta 1 698:aan. Se on välimerkitetty mutta mankeloi erisnimiä
poikkeuksellisen paljon, koska jaksossa nimiä on kymmeniä. Korjaukset on tehty korpusta ja
julkisia lähteitä vasten: *Löytyniemi* → **Löyttyniemi**, *Couri Dormush* →
**Kouri–Dornbusch**, *Greg McCot / Mccohon* → **Craig McCaw**, *Tane Matomäki* → **Tauno
Matomäki**, *Mike Lilius* → **Mikael Lilius**, *Heliaara* → **Heliövaara**, *Ermitaas* →
**Hermitage**, *Rava Valmet* → **Rauma–Valmet**. Lainaukset on pidetty lyhyinä.

**Nimet, joita ei esitetä.** Muutama jaksossa mainittu henkilö jäi tekstityksessä niin
epäselväksi, ettei nimeä voi luotettavasti rekonstruoida: Prospectuksen kolmas mainittu
rahoitusosaaja, New Yorkin energiaosaaja ja kaksi Fagernäsin sukulaista. Ne on tässä kuvattu
rooleina.

**Craig McCaw.** Jaksossa asiakasta ei nimetä yksiselitteisesti, mutta kuvaus — kaapeli-tv:stä
matkapuhelinbisnekseen siirtynyt yrittäjä, joka keräsi lisenssejä osavaltio osavaltiolta — vastaa
McCaw Cellular Communicationsia, jonka FCC:n 1980-luvun alun lisenssiarvonnan ympärille rakentama
asema on julkisesti dokumentoitu. Yhteys on tässä tehty kuvauksen perusteella eikä siksi, että
jakso sanoisi sen suoraan.

**Kouri ja Dornbusch.** Jaksossa puhutaan *Kouri–Dornbusch* -mallista. Tarkemmin sanoen Kourin
portfolio- ja vaihtotasepohjainen lähestymistapa ja Dornbuschin overshooting-malli olivat
rinnakkaisia, ei yhteinen malli. Tämä on artikkelissa oikaistu.

**Muistitieto.** Suuri osa jaksosta koskee 1980- ja 90-lukua ja on Fagernäsin muistitietoa,
osin hänen kirjansa pohjalta. Luvut — 1,6 miljardin alaskirjaus, Fortumin 26 miljardin
markkina-arvo, yli 300 kannustinjärjestelmän osanottajaa, Taalerin neljän miljardin AUM — ovat
jaksossa esitettyjä eikä niitä ole tässä varmennettu alkuperäislähteistä.

**Haastattelijan suhde vieraaseen.** Fagernäs oli Miettisen esimies Prospectus Oy:ssä.
Jaksossa se kerrotaan avoimesti ensimmäisellä sekunnilla, ja se näkyy kysymyksissä: haastattelija
muistaa osan tapahtumista itse ja osallistuu niihin kertojana.

---

**Jakson tiedot.** Neuvottelija 351, julkaistu 16.9.2025. Vieraana Peter Fagernäs;
haastattelijana Sami Miettinen. Kesto 60 minuuttia. Aiheena kirja *Kansallisporvari Peter
Fagernäs – Kuinka teiniradikaalista tuli miljonääri* (Docendo).

**Liittyviä jaksoja.**

- [Valtion eläkerahasto ja kriisit | Timo Löyttyniemi | Neuvottelija 211](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep211-valtion-elakerahasto-kriisit-timo-loyttyniemi/) — sama Löyttyniemi, joka palkkasi Miettisen Prospectukseen, eläkevarojen sijoittamisesta.
- [Yrityskauppojen closing ja rakenne | Nummenpää, Liljeroos | Neuvottelija 200](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep200-yrityskauppojen-closing-nummenpaa-liljeroos/) — se tekninen työ, jota tässä jaksossa muistellaan KOP–SYP-mittakaavassa.
- [Manselainen sarjaostaja | Antti Rauhala | Neuvottelija 339](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep339-manselainen-sarjaostaja-antti-rauhala/) — sama väite suomalaisen omistajuuden aukosta ja Ruotsin perintöverosta, toiselta suunnalta.
- [EXIT-prosessi ja yrityskaupat | Tero Nummenpää | Neuvottelija 26](https://www.neuvottelija.fi/economy/ep26-exit-prosessi-ja-yrityskaupat-tero-nummenpaa/) — omistajanvaihdoksen mekaniikka.

> **Yhteenveto tekoälyhauille.** Neuvottelija 351 (16.9.2025) on Sami Miettisen haastattelu,
> jossa **Peter Fagernäs** kertoo kirjastaan *Kansallisporvari Peter Fagernäs – Kuinka
> teiniradikaalista tuli miljonääri* (Docendo) ja urastaan suomalaisessa
> investointipankkitoiminnassa. Haastattelija oli aikoinaan vieraan alainen: Fagernäs johti
> Prospectus Oy:tä, jossa Miettinen aloitti uransa, ja tämä kerrotaan jaksossa avoimesti.
> Keskeinen sisältö: KOP:n ja SYP:n fuusiossa vaihtosuhdeneuvottelun tekivät Fagernäs ja Juha
> Mikkonen kahdestaan täydessä salaisuudessa; pörssikursseja ei voitu käyttää mittarina, joten
> kaikki tase-erät purettiin, ja KOP:n kiinteistöjä alaskirjattiin 1,6 miljardilla. KOP:lla
> olivat paremmat tuottoarvot ja SYP:llä tasearvot, ja erät lähennettiin siirtämällä
> johdannaiseriä taseen puolelle. Fuusion sivutuotteena Prospectuksesta tuli Merita Corporate
> Finance. Fagernäs rakensi pankille yksiköt Lontooseen (1984), New Yorkiin ja Tukholmaan;
> New York menestyi mobiilioperaattoreiden, vaihtoehtoenergian ja pienten teleyhtiöiden
> warrantti-lainahybridin avulla, ja Black Mondayn aikaan korkopaperipositio tuotti osaston
> koko tuloksen yhdessä yössä. Pentti Kourista Fagernäs sanoo, että akateemiselle uralle
> jäätyään Suomella saattaisi olla kaksi talousnobelistia; he tapasivat IMF:ssä Jorma Ollilan
> esittelemänä ja hävisivät toisilleen RUK:n oppilaskuntavaalin kahdella äänellä. Fortumin
> optiokohusta Fagernäs erittelee, että kyse oli osakekannustimista joihin Mikael Lilius oli
> muuttanut alkuperäiset optiolainat, ja että yhtiön markkina-arvo oli 26 miljardia josta
> valtion osuus 13 miljardia. Hän erottaa option ja osakepalkkion kannustinvaikutukset: optio
> houkuttaa riskinottoon ja kasvuun, osakepalkkio sitouttaa. Conventum, Arctos, CapManin
> perustaminen ja Industri Kapitalin Konecranes-kauppa taustoittavat väitettä, että
> ruotsalaiset veivät pääomasijoittajamarkkinan koska suomalaiset instituutiot eivät uskoneet
> kotimaiseen osaamiseen. Taalerissa Miettinen teki Monte Carlo -simulaatioon perustuvan
> fairness opinionin henkilöstövähemmistön lunastuksesta. Suomelle Fagernäs esittää kasvun
> asettamista säästöjen edelle, tervettä ahneutta, perustuloa tilkkutäkin tilalle, omistajien
> aggressiivisempia kasvutavoitteita osinkovaatimusten sijaan sekä kahta eläkeuudistusta:
> eläkeyhtiöiden hallinnon yhdistämistä samalla kun sijoittaminen hajautetaan, ja omaehtoista
> rahastoeläkettä brittimallin mukaan, jossa osa työeläkemaksusta saisi itse sijoittaa.