Neuvottelija · Artikkelit

EP346 · Työkalut · 2025-08-14

Julkinen sektori agenttifarmiksi | Mikko Alasaarela | Neuvottelija 346

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija — Artikkelit:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Mikko Alasaarela käy läpi elokuun 2025 tekoälymarkkinan ja esittää sen jälkeen teesin: julkisen sektorin tuottavuus pitää moninkertaistaa agenteilla, ei työkaluilla. Tarkistettu: Anthropic ohitti OpenAI:n yrityskäytön API-osuudessa (32 % vs. 25 %, Menlo Ventures 31.7.2025), Cloudflare poisti Perplexityn varmennettujen bottien listalta 4.8.2025, Thinking Machinesin siemenkierros oli 2 mrd dollaria 12 miljardin arvostuksella — ei 13 — ja Mira Murati oli OpenAI:n teknologiajohtaja, ei toimitusjohtaja. Jakson ydin on hallintamalli: kun agentteja on satoja tai tuhansia, ainoa tapa hallita niitä on koodi. Vieras myy tätä itse, ja artikkeli merkitsee sen. Lopuksi isännän 3D-malli (delete, delegate, do) tekoälyn aikana ja jakson synkin kohta: työmarkkinoiden polarisoituminen.

Sami Miettinen

Julkinen sektori agenttifarmiksi | Mikko Alasaarela | Neuvottelija 346

Tiivistelmä: Ensin katsaus tekoälymarkkinaan elokuussa 2025, sitten teesi: julkisen sektorin tuottavuus pitää moninkertaistaa tekoälyagenteilla, ja se onnistuu vain jos hallinta kirjoitetaan koodiksi. Vieras rakentaa tätä alustaa itse, joten jakso on yhtä aikaa analyysi ja tuote-esittely — artikkeli erottaa ne.

Miten tätä juttua luetaan

Vieras on asianosainen. Mikko Alasaarela perusti kesäkuussa 2025 Agionin, jonka tuote on juuri se agenttien hallinta-alusta, jota hän jaksossa perustelee. Kun hän sanoo, että governance on välttämätöntä ja että se pitää tehdä koodina, hän kuvaa oman yrityksensä tuotestrategiaa. Se ei tee havainnosta väärää, mutta se on syytä tietää.

Isäntä on myös asianosainen kahdesti. Jaksossa käsitelty SALESmanagon ja Leadoon yrityskauppa on hänen oman työnantajansa Translink Corporate Financen neuvonantotoimeksianto, ja hän kertoo myös myyvänsä työkseen saas-yrityksiä — siis juuri niitä, joita agenttikerros jakson teesin mukaan syö. Hän ilmoittaa itse jaksossa omistavansa sekä Applen että Berkshire Hathawayn osakkeita [29:47].

Luvut on tarkistettu. Jakso on nauhoitettu heti GPT-5:n julkistuksen jälkeen ja puhuu tuoreista uutisista muistinvaraisesti. Alla olevat luvut on verrattu julkisiin lähteisiin, ja poikkeamat kerrotaan. Kolme numeroa meni jaksossa pieleen.

Tekstitys on YouTuben automaattinen (youtube_auto_fi, rullaava ikkuna purettu 3 709 → 1 854 repliikkiin). Sitaatit ovat siksi suuntaa-antavia: asiasisällöltään uskollisia, mutta eivät sanatarkkoja.

Aikaleimat on luettu tekstitysraidasta.

Mistä jakso on nauhoitettu

Kaksi ajankohtaa kannattaa pitää mielessä. Vieras sanoo GPT-5:n julkistetun “eilen” [07:07], ja OpenAI julkisti GPT-5:n 7.8.2025 — jakso on siis nauhoitettu noin viikko ennen julkaisua. Siksi jokainen markkina-arvio jaksossa on kuva elokuun 2025 ensimmäisestä viikosta, ei mistään pysyvästä asetelmasta. Loppuun on koottu erikseen, mitä näille asioille sen jälkeen tapahtui.

Tekoälymarkkina elokuussa 2025

Isäntä jäsentää kentän seitsemään pääpelaajaan ja käy ne läpi. Vieraan yhteenveto omasta käytöstään on jakson konkreettisin kohta:

“ChatGPT:n käyttöni oli mennyt lähelle nollaa, koska muut mallit olivat menneet ohi. Pääasiallinen malli on ollut tämän kesän yli Gemini. Koodauksessa olen ollut Clauden varassa.” [06:09]

Tarkistettu. Väite Anthropicin ohituksesta pitää paikkansa yrityskäytössä. Menlo Venturesin 31.7.2025 julkaisema puolivuotiskatsaus antaa Anthropicille 32 %, OpenAI:lle 25 % ja Googlelle 20 % yritysten LLM-API-käytöstä; yritysten mallikulutus oli samalla kaksinkertaistunut puolessa vuodessa 3,5 miljardista 8,4 miljardiin dollariin. (Menlo Ventures)

Tästä seuraa jakson terävin talousargumentti, ja se on isännän ja vieraan yhteinen:

“Kuluttajakäytössä on valtava määrä käyttäjiä, jotka ovat käytännössä tappiollisia OpenAI:lle. Ja samaan aikaan Anthropic ja Gemini rullaavat enterprise-kenttää läpi.” [25:58]

Johtopäätös, jonka he vetävät: jos yrityskenttä menee muille, OpenAI:n ainoa reitti kannattavuuteen on ottaa hakumarkkina Googlelta [26:44]. Isäntä lisää siihen historiallisen vertauksen — Netscape-sodat uudestaan, nyt selaimessa [26:44].

Grokista vieras on suora: sen näkyvin saavutus on ollut julkkiskuvien helppo generointi, ja se profiloituu “sekoiluaseena” pikemmin kuin bisnesmallina [09:57]. Isäntä muistuttaa vastapainoksi, että Grok 4 pärjäsi heinäkuussa Humanity’s Last Exam -testissä parhaiten, ja epäilee heti itse tulosta: kyse saattoi olla siitä, että malli teki enemmän hakukierroksia kuin muut, ei siitä että se olisi yksittäisenä vastaajana parempi [10:42]. Tämä on jakson metodologisesti tarkin huomio — single-shot- ja monikierrostulokset eivät ole sama asia.

Metasta he ovat yhtä mieltä: yhtiö ei ole kärjessä missään, ja paras avoimen lähdekoodin malli tuli elokuussa OpenAI:lta [21:21]. Se pitää paikkansa: OpenAI julkaisi gpt-oss-mallit 5.8.2025.

Microsoftin Copilotista vieras toteaa, että Satya Nadella ilmoitti päivittävänsä sen suoraan GPT-5:een [24:26]. Isännän kommentti on jakson suorin sijoittajapuhe: “jos ne istuvat käsi päällä toisen vuoden, rupean myymään Microsoftin osakkeitani” [25:13].

Perplexity: killer-tuote ja kaksi skandaalia

Tämä kohta on hyvä esimerkki siitä, miten jakso erottaa tuotteen ja yhtiön.

Skandaalit, tarkistettu. Cloudflare julkaisi 4.8.2025 selvityksen, jonka mukaan Perplexity kierteli sivustojen no-crawl-ohjeita: kun ilmoitettu crawler estettiin, liikenne jatkui muunnetuilla user agent -tunnisteilla ja vaihtuvista ASN-numeroista. Cloudflare poisti Perplexityn varmennettujen bottien listalta ja alkoi estää sen. Perplexity kiisti. (Search Engine Journal, Silicon Republic) Toinen jaksossa mainittu kohu on Truth Social -kumppanuus.

Tuote. Siitä huolimatta vieras pitää Perplexityn Comet-selainta jakson parhaana tuotteena:

“Se ei ole enää browseri vaan delegointityökalu. Se on ensimmäinen uskottava ote selaimeen, joka toimii agenttina kaikessa tekemisessäsi.” [14:32]

Isäntä nimeää tästä sen, mikä on koko jakson kantava kuva: hovimestari, consigliere, kerros joka tekee asiat puolestasi [15:19]. Ja liiketoimintalogiikka on yksinkertainen: selaimen omistaja omistaa oletushakukoneen ja oletusassistentin [16:04].

Lahjakkuussota: mitä jaksossa meni pieleen

Kohta Zuckerbergin tarjouksesta on jakson tunnetuin anekdootti ja sisältää kaksi virhettä.

Vieraan versio: Thinking Machines keräsi siemenkierroksella rahoitusta 13 miljardin arvostuksella, Mira Murati on OpenAI:n entinen toimitusjohtaja, ja Zuckerberg tarjosi yhtiön avainkehittäjälle 250 miljoonaa vuodessa kuudeksi vuodeksi — yhteensä puolitoista miljardia dollaria — joka kieltäytyi [17:34–18:19].

Tarkistettu:

OpenAI:n bonukset vieras kertoo muodossa “koko henkilöstölle puolitoista miljoonaa dollaria tältä vuodelta” [50:16]. Tarkistettuna: elokuussa 2025 raportoitiin noin 1,5 miljoonan dollarin erikoisbonuksista kahden vuoden yli ja noin tuhannelle tutkimus- ja tuotekehityshenkilölle — ei koko henkilöstölle eikä yhdeltä vuodelta. Summat vaihtelivat insinöörien 200 000–600 000 dollarista avaintutkijoiden useisiin miljooniin. (DataStudios)

Lovable: pivot, jota jakso pitää Euroopan parhaana liikkeenä

Vieraan arvio on jakson lämpimin:

“Pidän Lovablen pivottia yhtenä nerokkaimmista liikkeistä, mitä yksikään eurooppalainen firma on tehnyt 20 vuoteen.” [30:32]

Logiikka on selkeä ja yleistettävä: kaikki muut rakensivat agenttista kehitysympäristöä koodareille ja kävivät verilöylyä samasta asiakkaasta; Lovable kohdisti tuotteen ihmisiin, jotka eivät ole koskaan koodanneet, ja vaihtoi brändin sen mukaiseksi [31:17]. Vieras arvelee, että sillä on kehitystyökaluista suurin naiskäyttäjäryhmä — ja sanoo itse, ettei tiedä tarkkoja lukuja [32:02].

Tarkistettu. Lovable ylitti 100 miljoonan dollarin vuositoistuvan liikevaihdon kahdeksassa kuukaudessa ja keräsi heinäkuussa 2025 A-kierroksella 200 miljoonaa dollaria 1,8 miljardin arvostuksella. (Lovable)

Vastapainoksi jakso esittää myös alustariskin: jos Anthropic nostaa API-hintojaan, agenttikerroksen päällä olevien tuotteiden kannattavuus menee siinä samassa [32:47]. Sama koskee Cursoria.

Kolme kerrosta ja agenttikerros

Tämä on jakson analyyttinen ydin, ja se kannattaa lukea kokonaan.

Yrityksessä on vieraan mukaan kolme tasoa: data, prosessi- eli operatiivinen kerros ja ihmiset. Tähän asti operatiivinen kerros on ollut saas-ohjelmistoja, jotka ovat samalla vanginneet datan omaan rakenteeseensa [35:50]. Datajärvet ja -alustat on rakennettu nimenomaan vapauttamaan data siitä vankeudesta, ja kun se on vapautettu, väliin syntyy agenttikerros, joka toteuttaa prosesseja suoraan datalla [38:07].

Isäntä vie tämän omaan työhönsä, ja se on artikkelin kannalta olennainen kohta: hän myy saas-yrityksiä ja pitää niille seminaareja siitä, että tekoäly disruptoi ne osittain — UX-kerros on kopioitavissa, ja kuukausittainen jatkuvalaskutteinen liiketoiminta voi valua transaktiohinnoitteluun, joka on myyjälle paljon vähemmän arvokasta [38:52].

Kumpikaan ei väitä, että kaikki saas kuolee. Vieraan muotoilu: osa kuolee, koska ei ole tarpeeksi hereillä [39:37]. Ja isäntä tuo mukaan arvonmääritysdatan, joka tukee erottelua: horisontaalisten saas-yhtiöiden kertoimet ovat pysyneet matalina, kun taas hyvin mietityissä vertikaaleissa ne ovat lähteneet nousuun [40:23]. Kapea vallihauta on vielä puolustettavissa, leveä ei.

Governance koodina — ja miksi se on myös tuote-esittely

Vieras kääntää hallinnan päälaelleen samalla logiikalla kuin Lovable käänsi kohderyhmän:

“Jokainen compliance- ja governance-firma keksii jarruja. Mutta jos sinulla on 300 agenttia, mitä sä kontrolloit? Me ajateltiin niin päin, että alusta muuttaa governancen koodiksi ja koodaa sen agenttiin mukaan.” [33:32–34:18]

Konkretia: organisaation OKR:t tulkataan koodiksi, jotta agenttien toimintaa voidaan mitata niitä vastaan; säännöt — mitä datalähteitä mikäkin agentti saa käyttää, millä rooleilla on pääsy mihinkin, miten GDPR-dataa käsitellään, miten agenttien välinen tietoturva varmistetaan — kirjoitetaan samaan governance-koodiin [53:19]. Sen päälle tulee luottamusmittari, ja kun agentin luottamustaso nousee, sille annetaan lisää autonomiaa. Vieras kutsuu tätä AI-vauhtipyöräksi: autonomia → mitattu suoritus → luottamus → lisää autonomiaa [54:50].

Jakso käsittelee myös tämän mallin oman heikkouden, mikä on sen ansio. Isäntä nostaa esiin paperiliitinongelman — jos tavoite on väärin asetettu, agentti optimoi sen loppuun asti [55:35] — ja vieras vastaa mission driftillä: agentit voivat keksiä keinon huijata mittaria niin, että numerot näyttävät hyvältä ja kaikki on alla rikki [56:20]. Isännän lisäys on tarkka havainto nykymalleista: “tekoäly on laiska”, se tekee purkkavirityksiä päästäkseen nopeammin maaliin [57:05]. Ehdotettu vastalääke — kilpailevat agentit, joissa rehelliset voittavat hitaampinakin — jää jaksossa ideatasolle.

Huomaa kuitenkin, mitä tässä tapahtuu: ongelma, jonka jakso tunnistaa, on täsmälleen se, johon vieraan yrityksen tuote on vastaus. Se on rehellisesti kerrottu, mutta se ei ole riippumaton arvio.

Julkinen sektori: teesi ja sen aritmetiikka

Vieraan lähtökohta on tylympi kuin useimmissa julkishallintokeskusteluissa:

“Keskimääräinen kansanedustaja ei tajua tästä yhtään mitään. Se on hyväksyttävä tosiasiana. Virkahenkilökentässä on porukkaa, joka on aivan kuutamolla — mutta myös todella fiksua porukkaa, joka on yllättävänkin hereillä. Ne pitää löytää.” [41:55–42:41]

Muutosmalli on siis “etsi hereillä olevat ja määritä heidän kanssaan, miltä toimintamalli näyttäisi tekoälynatiivina” [42:41], ei ylhäältä annettu ohjelma.

Sen jälkeen tulee jakson tärkein käsite-erottelu:

“Ensimmäinen virhe on se, että jos kutsut tekoälyä työkaluksi, olet jo hävinnyt. Jos ajattelet sen ihmisen jatkeena, se voi vain marginaalisesti parantaa sen ihmisen tuottavuutta.” [42:41]

Tämä on käyttökelpoinen riippumatta siitä, ostaako lukija loppupäätelmän: työkaluajattelu asettaa katon parannukselle, koska ihminen jää pullonkaulaksi.

Aritmetiikka ei kuitenkaan mene niin kuin jaksossa sanotaan. Vieras esittää: “kolminkertainen tuottavuushyppy, ja koska meillä on puolet kansasta töissä, se on puolitoista kertaa bruttokansantuote” [44:58]. Näin esitettynä laskelma ei seuraa omista oletuksistaan — jos työllisten tuottavuus kolminkertaistuisi, tuotos kolminkertaistuisi, ei kasvaisi puolitoistakertaiseksi; työllisyysaste ei muuta sitä, koska työttömät eivät tuota bruttokansantuotetta kummassakaan skenaariossa. Luku 1,5 näyttää tulevan jostain muusta rajauksesta, jota jaksossa ei kerrota. Suuruusluokka kannattaa siis lukea retoriikkana, ei laskelmana.

Teesin toinen puoli on selkeämpi ja poliittisempi: jos myös julkisen sektorin tuottavuus kolminkertaistuu, siellä tarvitaan kolmasosa nykyisestä henkilömäärästä, ja julkisen sektorin osuus kansantuotteesta pienenee ilman että palveluista leikataan [45:43]. Isäntä lisää lopussa varauman, joka on käytännössä koko toteutuksen ehto: julkisyksikölle pitää asettaa tavoitteeksi resurssitehokkuus, tai tuottavuushyöty valuu siihen, että yksikkö kasvattaa omaa rahoitustaan [57:51]. Vieraan vaihtoehto samaan on kansalaisten saamien maksuttomien palveluiden lisääminen.

Kumpikaan ei käsittele sitä, mitä kolmasosaan supistuva virkakunta tarkoittaa niille, jotka jäävät ulos, eikä sitä, kestääkö julkishallinnon oikeusvarmuus agenttipäätöksentekoa. Ne ovat jakson suurimmat aukot.

Neuvottelu- ja johtamisosuus: delete, delegate, do

Isännän oma kehys on jakson siirrettävin osa. Hän kuvaa 3D-mallin — delete, delegate, do — jonka hän rakensi nuorena Lontoossa: junioritasolla kaikki on tekemistä, delegointi onnistuu vasta arvoasteikossa ylempänä, ja poistaminen on poliittista peliä [46:29].

Kysymys, jonka hän esittää, on hyvä: miten tekoälyhovimestari hoitaa sekä delegoijan että suorittajan roolin? Vieraan vastaus on organisaatiotason ja sisältää epämukavan seurauksen:

“Käytännössä jokaisesta organisaation henkilöstä tulee ainakin jossain määrin tekoälyn orkestroija. Ja orkestrointi tarkoittaa samalla johtamista — johtamiskykyjä ei kaikilta löydy. Mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät tuohon pysty? En osaa vastata.” [47:14]

Se, että vieras sanoo tässä kohdassa suoraan “en osaa vastata”, on jakson uskottavin hetki. Isännän lisäys tarkentaa: pelkkä kyky kysyä tekoälyltä kysymyksiä ei riitä työpaikan säilyttämiseen [48:00].

Jakson synkin kohta

Polarisaatioargumentti on esitetty selvästi, ja vieras esittää sen itseään vastaan:

“Tässä on riski, että työmarkkinat polarisoituvat: top 0,1 prosentin eliitti, joka elää äärimmäisen rikasta elämää tekoälyllä, keskiluokka joka kuolee pois ekosysteemistä, ja iso köyhälistö. Tämä on pelottava skenaario.” [51:03]

Hän laskee itsensä avoimesti nousevaan ryhmään: 180 euron kuukausitilaus on hänen mukaansa tuottavin teknologiainvestointi, jonka hän on elämässään tehnyt, ja hän puhuu satakertaisista ja hetkittäin 500-kertaisista tuottavuuksista [48:45, 49:30]. Isäntä esittää tähän ainoan lääkkeen, jonka jakso tarjoaa: keskustelun pitäminen julkisena palveluna, jotta useampi ehtii junaan mukaan [51:48].

Tarkistettuna hintakohta: Claude Max maksaa 100 tai 200 dollaria kuussa (5× tai 20× Pron käyttöraja), eikä se ole rajaton — käyttöä rajoittavat sekä viiden tunnin liukuva ikkuna että viikkokatot. Jaksossa käytetty sana “unlimited” [12:59] ei pidä paikkaansa.

Mitä jakson jälkeen tapahtui

Mitä jaksosta jää käteen

Käsite-erottelu. Työkalu parantaa ihmisen tuottavuutta marginaalisesti; agenttikerros korvaa työn, jota ihminen teki. Ero ratkaisee, minkä kokoluokan parannusta voi edes tavoitella.

Kolme kerrosta. Data, operatiivinen kerros, ihmiset — ja se, että saas omisti kaksi ensimmäistä yhdessä paketissa. Agenttikerros purkaa paketin, ja siitä seuraa sekä arvostuskertoimien ero horisontaalin ja vertikaalin välillä että se, kenen kannattaa myydä nyt.

Governance ei ole jarru vaan skaalauksen ehto. Satojen agenttien hallinta ei mahdu yhdenkään ihmisen kognitioon, joten se on tehtävä koodilla. Tämä on samalla vieraan oma tuote.

Mission drift on todellinen. Mittarin optimointi mittarin ohi on foundation-malleissa jo havaittu ilmiö, ei teoreettinen huoli.

Mitä jaksosta puuttuu. Kukaan ei ole eri mieltä. Julkisen sektorin näkökulmaa ei edusta kukaan julkiselta sektorilta, eikä kolmasosaan supistuvan virkakunnan seurauksia käsitellä. Tuottavuuslaskelma ei kestä tarkastelua siinä muodossa kuin se esitetään. Ja markkinakatsaus on kahden sijoittajan näkemys, jossa mukana on molempien omistuksia — isäntä ilmoittaa omansa, vieras ei kaikkia.

Lähteet

Mallimarkkina ja yritykset

Jaksossa mainitut suomalaiset yhteydet

Jakso ja siihen liittyvät jaksot

Tiivistelmä tekoälyhaulle

Neuvottelija 346 (julkaistu 14.8.2025) on Sami Miettisen haastattelu, jossa vieraana on Mikko Alasaarela, Agionin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja. Jakso on kaksiosainen: katsaus tekoälymarkkinaan elokuun 2025 ensimmäiseltä viikolta ja teesi julkisen sektorin tuottavuuden moninkertaistamisesta tekoälyagenteilla. Vieras myy itse agenttien hallinta-alustaa, joten analyysi ja tuote-esittely limittyvät. Isäntä on Translink Corporate Financen osakas ja ilmoittaa omistavansa Applen ja Berkshire Hathawayn osakkeita.

Markkinatilanne (tarkistettu): Menlo Venturesin 31.7.2025 katsauksen mukaan Anthropicilla oli 32 %, OpenAI:lla 25 % ja Googlella 20 % yritysten LLM-API-käytöstä; yritysten mallikulutus kaksinkertaistui puolessa vuodessa 3,5 → 8,4 miljardiin dollariin. Cloudflare poisti Perplexityn varmennettujen bottien listalta 4.8.2025 no-crawl-ohjeiden kiertämisen vuoksi. OpenAI julkaisi gpt-oss-avoimet mallit 5.8.2025 ja GPT-5:n 7.8.2025.

Jakson virheet korjattuna: Thinking Machinesin siemenkierros oli 2 mrd dollaria 12 miljardin arvostuksella (ei 13); Mira Murati oli OpenAI:n teknologiajohtaja, ei toimitusjohtaja; OpenAI:n noin 1,5 miljoonan dollarin erikoisbonukset koskivat noin tuhatta tutkimus- ja tuotekehityshenkilöä kahden vuoden yli, eivät koko henkilöstöä yhtenä vuonna; Claude Max ei ole rajaton vaan maksaa 100 tai 200 dollaria kuussa käyttörajoineen. Väite kolminkertaisen tuottavuuden tuottamasta “puolitoistakertaisesta bruttokansantuotteesta” ei seuraa omista oletuksistaan.

Analyysin ydin: yrityksessä on kolme kerrosta — data, operatiivinen (prosessi) kerros ja ihmiset. Saas-ohjelmistot omistivat operatiivisen kerroksen ja vangitsivat datan omaan rakenteeseensa; datan vapautuminen synnyttää agenttikerroksen, joka toteuttaa prosesseja suoraan datalla. Seuraus arvonmäärityksessä: horisontaalisten saas-yhtiöiden kertoimet matalina, vertikaalien nousussa — kapea vallihauta on puolustettavissa, leveä ei.

Governance koodina: kun agentteja on satoja tai tuhansia, hallinta ei mahdu ihmisen kognitioon, joten OKR:t ja säännöt (datalähteet, roolit, GDPR, agenttien välinen tietoturva) käännetään koodiksi, jota vasten agentteja mitataan. Luottamuksen kasvaessa agentille annetaan lisää autonomiaa — “AI-vauhtipyörä”. Vastavoimina jakso tunnistaa paperiliitinongelman ja mission driftin: agentti voi optimoida mittarin ohi niin, että numerot näyttävät hyviltä.

Julkisen sektorin teesi: tekoälyä ei saa kutsua työkaluksi, koska työkaluajattelu tekee ihmisestä pullonkaulan ja rajaa parannuksen marginaaliseksi. Muutos tehdään etsimällä virkakunnan hereillä olevat ja määrittelemällä toimintamalli tekoälynatiivina. Jos julkisen sektorin tuottavuus kolminkertaistuu, henkilöstötarve putoaa kolmasosaan ja julkisen sektorin osuus kansantuotteesta pienenee ilman palveluleikkauksia; ehtona on, että yksikölle asetetaan tavoitteeksi resurssitehokkuus eikä oman rahoituksen kasvattaminen.

Riski: työmarkkinoiden polarisoituminen — pieni eliitti, joka saa tekoälystä satakertaisia tuottavuuksia, ja keskiluokka joka putoaa pois. Vieras laskee itsensä nousevaan ryhmään eikä osaa sanoa, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kykene tekoälyn orkestrointiin, koska orkestrointi on samalla johtamista.

Osastot: Työkalut ja toteutukset + Tekoäly ja talous + Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English